Qiira rapsuttelee edelleen ja löysin siitä vielä eilenillalla myös elämää. *huoh* Uskon kyllä - kuten myös ELL uskoi - tuon myrkyn tehoon, mutta tot.näk. tässä on nyt se 2. sukupolvi menossa... Eli aikaisemmin munitut saivareet kuoriutuvat ja imuttavat kiinni ja kuolevat vasta, kun saavat veren mukana myrkkyä. Niiden pitäisi siis nyt kuolla ennenkuin ennättävät kolmatta sukupolvea suoltaa pihalle. :oP Edelleen muu lauma on ollut täysin oireetonta ja viimeksi eilen pengoin muita läpi - tuloksetta. Uskomatonta, mutta totta! No, kaikki on kuitenkin myrkytetty.

Joudumme siis jättämään tulevan viikonlopun agikurssin väliin. Harmittaa vietävästi, mutta minkäs teet!! Mister Murphy tuli taas moikkaamaan, kun kerrankin olisi ollut ulkopuolista koulutusta tarjolla... Kökkö! No, ensi viikolla nähdään, että onko loiset poistuneet ja päästäänkö lähtemään perjantaina KLAG-agiin. V***tus on kyllä melkoinen, jos sekin joudutaan perumaan, mutta eiköhän me siihen menessä olla päästy noista ötöistä eroon ja "karanteenimme" päättyy viimeinkin. Treenataan sitten kotipihassa.

Ensimmäisen kerran yli 20 vuotta kestäneen koirahistoriani aikana minun koirassa on ulkoloisia!! >:o/ Voi tätä v***tuksen määrää!! *huoh*

Tarina alkaa jo oikeastaan viime sunnuntaista - sattumalta. Sunnuntai-iltana nimittäin nappasi Qiirasta pois punkin eli sattui sellainen löytymään sen masusta. Oli vielä pieni eli juuri kiinnittynyt ja nappasin sen pihdeillä pois. Samalla poistin pienemmän ötökän karvoista sen kummemmin ajattelematta. Samantein laitoin Qiiran niskaan myös Expotin, kun sellainen ampulli kaapista löytyi ja ajatus oli hakea myös Hilipalle ja Sipsille moinen eväs apteekista.

Tässä pari iltaa sitten olen katsellut tuota Qiiran kuoputtamista ja rapsuttelua ja ajattelin, että kai se Expot ja irtoileva pohjavilla kutittaa. Tänään sitten totesin, että nyt kyllä kirputtaa itseään aika kovasti ja tutkimaan ja ja... YÄK! Verta imenyt pieni elukki ja toinen! TÄI!! Voi helevatan helevatta!! Siis mikään muu tuo pikkiriikkinen öttiäinen ei voi olla. Samantein sitten apteekkiin ja myrkyt hakemaan koko porukalle - juu, ei ihan halpaa lystiä... *huoh*

Ihmeellistä tässä on se, että noita ötiäisiä ei löytynyt penkomisesta huolimatta muista, eikä myöskään yksikään muu itseään kuoputa, kirputa tai raavi! Uskomatonta! Toinen ihmetys on se, että Qiirasta löytyi vielä tänään elukkeja, vaikka se on saanu myrkyt jo pari päivää sitten. Toki ihan hetihän se ei vaikuta - kai... Uusinta-annos on odottamassa, mutta voin laittaa sen vasta viikon kuluttua edellisestä. Siitä minulla ei ole hajuakaan, että mistä nuo ötöt on Qiiraan iskeytyneet, mutta niitä vain on. P**ska! Onneksi meillä ei ole mattoja, eikä koirapetejä ja onneksi koirat ei pääse makkariin ollenkaan eli muuten pääsen hiukan helpommalla tästä vitsauksesta.

Nyt tämä on julkisesti kerrottu myös fb:ssä, joten toivotaan, että sana leviää ja kaikki meidän kanssa tekemisissä olleet voivat tarkistaa omat koirat. Eilen olin agitreeneissä, mutta siellä Q ei ollut tekemisissä yhdenkään toisen koiran kanssa. Sitä tosin en osaa sanoa, että kuinka kauan Qoposella näitä salamatkustajia on ollut, mutta nyt ne vasta huomattiin. 1½ viikon päästä on KLAG ja siihen mennessä vaiva pitäisi olla poistunut, mutta syynätään sitä ennen tilanne tarkkaan. Ja ensi viikonloppuna olisi ollut agikurssi ja ulkopuolinen kouluttaja, mutta se taisi sitten jäädä väliin... :o/ Itku!

Viikonlopun kisaturnee ei ihan tuottanut sitä, mitä olis toivottu, mutta läheltä liippasi - kolmekin kertaa! ;o) Matkaan lähdettiin tyttöjen kanssa jo perjantaina eli mukana Qiiran lisäksi myös äippäkoira seuraneitinä. Yökylään ajeltiin siskoni Marin perheen luokse Joensuun kupeeseen ja siitä lauantaiaamulle jäikin enää "normaali" kisamatka ajettavaksi Lappeenrantaan. Ja kun minit ja medit aloittivat kaikilla starteillaan ennen maksien vuoroa, niin ei tarvinnut edes hirmu aikaisin lähteä liikkeelle. Jep, ei löytyny lähempää kisoja! =oDD

Lauantaiaamuna hiukan hirvitti ajellessa kisapaikalle, kun auton mittari näytti +25 astetta ja aurinko paistoi. Mutta Lappeenrantaan tullessa taivas olikin pilvessä ja lämmintä vain +20 eli aikas hyvä ilma kisaamista ajatellen. Ja kisojen edetessä alkoi vielä ripsimään vettäkin, niin "pelätty" helle ei meitä lopulta haitannutkaan.

Lauantain kisat alkoi kahdella agilityradalla Räsäsen Minnan tuomaroidessa. Oikein mukavia ratoja molemmat. Ekalla mie töppäsin aika pahasti ja otin kielon renkaalle. Nerokkaasti oikaisin koiraa esteelle kutsumalla, mutta tein sen sitten liian tehokkaasti ja en antanut mitään estekäskyä, niin ohihan se tuli. Ihan lopussa sitten kiirehdin liikaa puomilla ja siitä kontaktivirhe eli 10 vp:llä maaliin. Muuten ihan kivaa ja sujuvaa menoa. Toinen rata alkoi nopealla hyppy-rengas-putki-hyppy-mutkaputki suoralla. Toisena ollut rengas oli hauskasti vinossa, jolloin sen joutui ohjaamaan tai muuten paukkui ohi suoraan takana olevaan putkeen. Mielestäni aika moni tässä hylkääntyikin. Itse siis otin renkaan tarkasti ja sitten tuli pikkasen kiire ohjaamaan mutkaputken oikeaan päähän. Niinhän siinä kävi, että akka rynni kuin viitapiru sinne putkelle ja niin lähelle, että Qoponen pyöri putken suulla sen näköisen, että kyllä se hullu päälle tulee eli kieltohan siitä sitten tuli. Loppurata puhdasta menoa eli 5 vp - viikonlopun eka. :o) Viimeiselle radalle tuomariksi vaihtui Jan Vesalehto ja vuorossa hyppäri. Radalla parikin kohtaa, jossa olisi pitänyt uskaltaa jättää este itsensä ja koiran väliin, jos halusi koiran etenemislinjan oikeaksi. Meille sitten hylky, kun en uskaltanut sitä kisassa tehdä eli Qiira ajautui väärää putkea kohden ohi suoritettavasta hypystä ja sitten se hypättiinkin väärään suuntaan. Tosin tätä ennen meillä oli jo eka rima tipahtanut, joten oma ohjausfiilis oli hukassa heti alusta asti. Rima tippui ihan puhtaasti sen takia, kun jätin Qiiran aivan liian lähelle estettä ja tajusin sen siinä vaiheessa, kun otin koiran mukaan.

Meidän vuoron loputtua alkoikin sitten satamaan ihan reippaasti ja me lähdettiin ajelemaan takaisin kohden aurinkoista Joensuuta. :o) Telttakin meillä oli mukana, mutta sunnuntaille oli luvattu niin helteistä keliä Varkauteen, että mun oli pakko saada kylmäkallet uudelleen jäädytettyä ja pyyhkeet kylmiksi ym., joten jätettiin teltan kokeilu toiseen kertaan. Matkalla tosin jo suunnittelin, että jätän aamun ekan startin väliin ja mennään vain kahteen viimeiseen, kun Q vaikutti jotenkin väsyneeltä. Marin luona nukuttiin kuitenkin niin makoisasti - varsinkin Qiira - että lähdettiin heti aamusta kisaamaan. Varkaudessa olikin sitten melkoinen helle ja viilennystarvikkeet eli kosteat pyyhkeet ym. tuli todella tarpeeseen. Autoon värkkäsin varjoa lakanan avulla ja häkkeihin märät pyyhkeet alle, niin hyvä oli siellä tyttöjen kölliä. Väliajat Qiira odotteli ihan levollisena, eikä edes läähätellyt.

Myös sunnuntain kisat alkoi agiradoilla, jotka oli Krisse Koposen käsialaa. Oikein mukavat oli nämäkin radat ja hyppykorkeus helteessä mukavasti vain 55 cm. Eka rata meillä vaan meni ihan plörinäksi eli aivan typerää menoa... Kontaktivirheet SEKÄ A:lta ETTÄ puomilta - ARGG - yksi rima ja muurin palikat alas eli siis 20 vp. Kamalaa... =o( Ei ollenkaan Qiiran tyyliä tuo, että pudottaa riman ja ekan kerran tuli muurin palikatkin alas. Sen tiesin, että sitä kakatti aivan kamalasti, mutta jostain syystä ei suostunut millään sitä tekemään... Ekan radan jälkeen kävin kävelemässä pitkän jäähdyttelylenkin ja toivoin, että kakkisi, mutta ei! En tiedä mikä oli. Ajattelin jo, että jos toisellakin radalla pudottelee, niin sitten me lopetetaan kisat siihen. Mutta seuraavalla radalla pysyikin kaikki rimat jälleen ylhäällä ja ainoa virhe saatiin puomin kontaktilta, jonka hyppäsi oudosti sivuun eli toiselta radalta vain 5 vp. Tuon radan jälkeen jäähdyttelylenkillä sitten viimeinkin irtosi myös se kakka ja tulikin sitä! En olis kyllä juuri hyppinyt itsekkään moinen painolasti matkassa... =oDD Viimeisenä ratana sitten hyppäri ja tuomarina Marja Lahikainen. Tällä kerralla rimat sitten 60 cm, joten pelkäsin kolinaa, kun reissaaminen ja kuumuus alkoi jotenkin näkymään Qiiran väsyneessä olemuksessa. Alussa jätin sitten oman ohjauksen vajaaksi ihan kokonaan kolmannella hypyllä ja siitä piiiitkä kaari ja ohi eli kielto. Loppurata jälleen pudasta ja ihan suht kivaa menoa eli toisen kerran 5 vp.

Plaah! Kaikkineen Q:lta ihan ok ratoja sunnuntain ekaa lukuunottamatta. Tosin puomin kontakti meillä on nyt HYVIN epävarma eli oma ohjaukseni tökkii siinä kisatilanteessa tosi pahasti. Lisäksi en ollut ihan 100 %:n tyytyväinen Qiiran hyppyihin. Välillä hakee ponnistuspaikkaa turhan paljon eli mikä mättänee, kun mitään jumeja ym. ei ole?? Tuo tosin korostuu aina sen jälkeen, jos joku hyppy epäonnistuu ja rima tippuu... Vaikea sanoa, mutta täytyy nyt vielä seurata tilannetta, kun kuitenkin kotipihassa on tehnyt niin lennoikkaita ja ilmavia loikkia. :o) 

Joka tapauksessa edelleen siis jatketaan 1-luokassa sitä viimeisen nollan metsästystä! Kolme kertaa sitä reissun aikana meille tyrkytettiin, mutta ei vielä haluttu nousta... =oDD Noh, jospa se sieltä piankin tulisi, ehkä jo KLAG:ssa? Siellä kisataan siis seuraavan kerran kahden viikon kuluttua. Perjantaina olisi jo ensimmäinen startti, mutta kisat alkanevat jo klo 16:00 eli on hyvin epävarmaa, pääsenkö lähtemään töistä niin aikaisin, että ennätän kisaamaan. Ilmoittauduttiin varuiksi kuitenkin myös siihen ja koetetaan mennä, mikäli päästään. Mutta kiva oli meidän kisaturnee ja oli aika hauska käydä tuolla kauempana kisaamassa. Kerrankin oli "uusia" kilpakumppaneita mukana eli ei ollut ihan joka naama tuttu. Ja molempina päivinä maxi1-koirakoita oli ihan kivasti eli noin 40 kisaajaa.

Tänään kisauran tokossa avasi myös Milla ja Elmo (W. Maverick). Parille 3-tulos 120/200 pisteellä, kun ohjaajaa oli jännittänyt niin kamalasti, että koirakin oli koettanut emäntää rauhoitella. :o) Mutta nyt on eka koe takana ja seuraavan on jo paljon helpompi mennä, kun ohjaaja on nyt todennut, että ei sinne kehään kuole. Tsemppiä seuraavaan kertaan!

Topo-vaari kävi perjantaina ELL:llä ja Sipsi "pääsi" mukaan. Sheltinretkulalle ei tehty muuta kuin laitettiin rokotukset niskaan. Toki sekin oli Diivalle aika järkyttävää eli antoi oikein hyvin aihetta dramaattiselle ilmeilylle ja silmien räpsyttelylle valtaisaa sydämentykytystä unohtamatta. Yllätyksekseni malttoi pysyä hiljaa eli säästyimme kiljumisesitykseltä... =oDD Diiva nimittäin harrastaa tuota kiljumista aina, kun siistin sen takkuja kammalla tai teen jotain muuta. Näitä toimenpiteitä varten nostan sen kodinhoitohuoneen pöydälle ja riittää, että näytän Sipsille kampaa ja siirrän sen parin sentin päähän korvakarvoista, niin kiljunta alkaa... Juu'uh, ei sillä kammalla tarvitse Hänen Armoonsa edes koskea... *huoh*

Mutta sitten vanhaherra syyniin. Möykkyjä siellä, möykkyjä täällä ja myös suuhun on ilmestynyt hiukan ärhäkän näköinen pahkura... :o( Tuo suun patti ei onneksi vuoda - vielä - mutta selkeästi se oli arka ja aika iso. Ilmestynyt sinne aika yllättäen eli en ole sitä huomannut, vaikka silloin tällöin Papan suuhun katselenkin. Se ei kuitenkaan haittaa - vielä - syömistä eli hyvin on ruoka maittanut edelleen. ELL Nina tosin kertoi, että 99%:sti nämä tämän näköiset ja oloiset suun pahkurat ovat pahanlaatuisia kasvaimia ja jos tuota lähetään poistamaan, niin samalla pitäisi poistaa puolet luusta... Annamme siis olla ja mitään näytteitä ei tuosta oteta, sillä mitä me siitä hyodymme? Seurataan sitä nyt koko ajan ja varsinkin sitä, että Pappa pystyy syömään hyvin. Myös takajalkojen välissä nivusessa olevat patit kasvavat melkoista kyytiä ja todennäköisesti ne siellä jo painavat jonnekin ja sen takia Pappa jalkoväliään vahtailee... Samoin rinnassa ja toisessa etusessa olevat patit ovat suurentuneen, mutta noistakaan emme lähde koepaloja ottamaan.

Sydämestä kuului jo selkeää suhinaa, mutta pulssi oli kuitenkin tasainen ja hyvä. Raajoja tutkittaessa todettiin, että todellisuudessa Topon vasen takajalka on halvannut... :o( En ole sitä itse niin ajatellut, kun kuitenkin väliin ihan laukkailee ulkona ja muutenkin liikkuu reippaasti. Tosin olen kyllä huomannut, että takasten liike on mennyt holtittomaksi, mutta että sillä olikin noin selkeä syy... Todettiin tuo siitä, että takajalassa ei ole juurikaan asentotuntoa eli kun tassu käännetään ylösalaisin, niin se myös jää siihen. Ei siis korjaa virheasentoa ollenkaan... :o( Ninan mielestä tuo oli jo aika huolestuttava merkki eli joko takajalat toimii vielä hyvänkin tovin tai sitten voi olla, että jo huomenna pappa ei enää nouse jaloilleen.

Seuraava "operaatio" oli sitten verikokeen ottaminen. Operaatio hyvinkin eli meitä oli Vaaria pitämässä kaksi akkaa, kun ELL otti näytteen. Poika pisti "pikkuisen" hanttiin. *huoh* Yllättävän paljon siinä voimaa vielä on, kun tarvis vaatii. ;o) Tuo vastustaminen johtunee jo heikenneistä aisteista eli kamala epävarmuus iskee, että mitä oikein tehdään ja yrittää puolustautua loppuun asti. Näyte kuitenkin saatiin ja muuten veriarvot oli vielä ihan ok, mutta urea-arvo oli niin koholla, että sille olisi kaksi selitystä. Joko Topo ei pissaisi lainkaan eli olisi tukossa tai sitten munuaiset eivät enää toimi kunnolla. Topo pissaa todistetusti ihan normaalisti eli se ei ole tukossa, joten munuaiset krakaa... Nina kertoi, että kun urea-arvo nousee noihin lukemiin, niin yleensä silloin jo melkein 3/4 munuaisista on lopettanut toimimasta kunnolla.

Että tällä pohjalla ja näillä tiedoilla nyt mennään. Mitään radikaalia emme ala tekemään. Nyt joku varmaan pitää minua hirmuisena "eläinrääkkääjänä", kun en ala mitään isompia tekemään... Mutta mitä minä ja Topo siitä hyödymme, että alan ottamaan koepaloja kaikista pallukoista ym.? Saan ehkä tiedon, että juu, pahanlaatuisia ovat tai että hyvänlaatuisia tai jotain... Annamme nyt mietona ja pienenä annoksena Rimadylia lievittämään mahdollista kolotusta takapäässä ja suussa. Isoa annosta emme voi munuaisten takia antaa ja toinen kipulääke veisi pojan kokonaan jalattomaksi. Munuaisten suhteen kevennämme ruokavaliota ja seuraamme juomista ja pissaamista tarkoin. Noin 1½ kuukauden kuluttua - kun Sipsi ja Hippu menevät hampaiden puhdistukseen - otamme kontrolliverinäytteen ja katsotaan muutosta veriarvoissa.

Eletään siis päivä kerrallaan Pappakoiran kanssa. Vointia seurataan koko ajan ja valmistaudutaan väistämättömään. Seurataan koko ajan ja nautitaan niistä pienistä spurteista ja leikkihetkistä Qiiran kanssa pihalla. Seurataan, milloin Pappa tulee ja sanoo, että nyt minä voisin mennä... Minä lupasin sinulle Topo ja lupaukseni pidän! <3 <3

Kesä tulla rysähti sään puolesta ja kunnolla. Ulkona on kuuma ja sisällä on kuuma. Ei pitäisi valittaa, mutta kun... Koirailun kannalta olis tietty mukavampi, kun olis viileämpää, mutta oisko tässä nyt hyvä syy laiskotella? ;oP

Sen verran urheilimme, että kokeilin kotipihassa Qiiralle hiukan hyppyjä ja muistuteltiin kontakteja. Ja ah, miten tipahti iso kivi sydämeltä, sillä pikkukoiran loikat oli hienoja, komeita ja rentoja! Siellä se vanha tuttu loikka taas oli eli tiistaina Qoposella vaan oli paikat hellänä hieronnasta ja ei haluttanut loikkia. A:n ja puomin kontaktit meni myös tosi hienosti - kuten aina kotipihassa... =oD

Huomenna on sitten akalla vapaapäivä ja ohjelmassa ELL:llä käynti Vaarin ja Sipsin kanssa. Paapalta otetaan verikoe sekä katsotaan onnistuuko sisukalujen ultraus ja Sipsille laitetaan rokotukset. Tuon jälkeen pakkaillaan tyttöjen kanssa Cärry ja suunnataan tien päälle. Ajellaan huomenna Joensuuhun siskoni luo yökylään ja jatketaan lauantaina Lappeenrantaan agikisoihin. Kotimatkalla sunnuntaina kisataan sitten Varkaudessa. Väliyön majapaikka on vielä avoin, mutta pakkaamme varulta teltan mukaan, katsotaan sitten missä yövytään.

Hiukan hirvittää reissun suhteen viikonlopun sää. Molemmille päiville luvattu hellelukemia ja kumpikaan kisapaikka ei taida olla lähelläkään vesistöä. Varsinkin Varkaudessa ollaan huonossa jamassa, kun kisapaikalla ei ole edes vesipistettä... :o( Pakkaamme mukaan kylmälaukun ja kylmäkalleja ja koetetaan saada ne jossain jäädytettyä. Kastellaan pyyhkeitä ja koetetaan saada niillä kisakaveri pysymään vilpoisena. Ja jos ei muu auta, niin Cärry hyrskyttää ja ilmastointi puhaltaa täysillä pirssin kylmäksi! Jospa tuosta selvitään hengissä ja tarvittaessa jätetään osa starteista menemättä. :o)

Agilityilta ja lyhyesti ja ytimmekkäästi - ei onnistunut! :o( Kristan laatima treenipätkä oli kiva (lisään sen myöhemmin), mutta harmittavasti emme päässeet oikein treenaamaan. Ja syynä se, että Q ei hypännyt... *huoh* Keli oli lämmin ja rimat 55 cm, mutta heti alkuu pudotti ja haki kamalasti hyppyä. Ihmetys suuri, kunnes Krista palautti minut maanpinnalle.

Qiira kävi edellisenä iltana hierottavana. Jumeja ei enää ollut, mutta oisko johtunut edellisestä kerrasta, sillä Qiira jännitti nyt kovasti käsittelyä. Edellisellä kerralla jumeja oli ja silloin taisi tehdä hieronta aika herkkää. Oisiko nyt sitten odottanut samaa ja sillä niin jännitti? Noh, joka tapauksessa tuo lienee syy hyppäämättömyyteen eli paikat oli vielä käsittelystä hellinä ja siksi ei meno ollut normaalia...? Toivotaan näin ja pieni saa nyt palautua pari päivää ja kokeillaan torstai-iltana kotipihassa menoa ja muistutellaan kontakteja. Viikonloppuna olisi kisat eli toivotaan pikkuisen olevan siihen mennessä oma itsensä. :o/

Yhteensä 10 näyttelyä:
- 10 x ERI, 5 x ROP, 8 x ROP-veteraani
- 1 x BIS2-vet., 3 x BIS3-vet, 1 x BIS4-vet ja 1 x RYP4
Sitä täysosumaa ei sentään irronnut, mutta ei paskempi turnee kuitenkaan... ;oP Hieno Hilippa ja kiitos näistä kokemuksista!

Lisäksi myös Miinan ottama ihana kuva Kajaanin agikisoista Qiirasta okserilla...

(c) Miina Lukkari

Salmelta tuli viestiä, että olisi agitreeniseuraa tyrkyllä, joten Paavolaan siis! Ilma oli aika lämmin, joten Qiira sai samalla reissulla käydä parikin kertaa pulikoimassa joessa. :o) Alla kuva Salmen väsäämästä ratapätkästä, joka tällä kerralla oli mukavan sujuvaa.

Ainoa probleema meille tässä oli tuo hyppy 4. Tai sekään ei ollut ongelma, jos menin valssaamaan hypyn taakse, mutta yritin saada sen tuosta "syliin". Väkisin koetti tulla väliin, mutta kun maltoin olla kääntymättä liian aikaisin, niin sekin meni ihan kivasti. Kerran kolisteli okserilla riman alas, mutta muuten puhtaasti yli. Kepeillä jäin vasemmalle puolelle ja siitä vain sylistä vippaus hypylle 11 onnistui hyvin. Leikkaamistakin yritin, mutta se ei oikein onnistunut, kun tuli tuossa niin pirskatin voimakkaana. Mentiin samaa pätkää myös käänteisessä järjestyksessä ja sekin meni ihan kivasti. Mukava treeni juhannuksen päätteeksi ja pikkulikalla hyvä mieli. :o)

Loistavan näyttelyturneen loistava päätös! =o)

Aamulla suunnattiin Cärryn keula kohden Rovaniemen Juhannusnäyttelyä ja kyydissä kolme akkaa, Hippu-mummo, sheltit Nuno ja Valtsu sekä pemutyttö Ruby. Ekana kehään Hippu, jolle ERI ja PN-luokassa hieno sijoitus kakkoseksi. Veteraanikehässä meillä oli vastassa Pyry-isukki, joka valitettavasti ontui sen verran, että voitto ja ROP-vet Hipulle. Mutta kovasti epäilen, että mikäli Pyrtsi olisi liikkunut puhtaasti, olisi sijoitus ollut toinen. :o) Ihan parasta Hippua ei meidänkään liikkuminen ollut, kun kehän pohja oli melkoista röpelikköä kivineen ja kaikkineen, mutta nyt näin.

Välissä sitten kävin auttamassa Miinaa shelttikehässä, sillä hänellä molemmat pojat voittivat luokkansa ERI:llä. Minä pääsin PU-luokkaan junnuluokan voittaneen aussituonti Rangerin - luetaan suomeksi Valstu ;o) - hihnan jatkeeksi, kun Miina itse vei valioluokan voittaneen Nunon kehään. Kovasti tuomari shelttipoikia juoksutti ja ihan kivasti Valtsu minulle esiintyi. Loppupelissä sitten Nuno PU1 kera cacibin ja Valstu hienosti PU3 varasertin kanssa! Juhuu, mutiaiselle eka PU-sijoitus! Lopuksi sitten Nunolle vielä ROP-voitto! Tämän jälkeen sitten odoteltiin vielä Ruby-tytön esiintyminen ja niinhän siinä kävi, että myös tämä matkaseuralaisemme nappasi koko potin ollen ROP kaikilla mausteilla ja samalla siitä tuli myös valio! Jihaa!! Onnea onnea tytöt!! @-->---

Jäätiin sitten odottamaan ryhmäkehät, kun nyt kukaan ei voinut valitella, että kun jonkun takia piti notkua loppuun asti... Kaikki kun pääsivät juoksemaan isoon kehään asti! =o) Aika hienosti siis meidän retkueelta! Itse suhtauduin veteraanikehään menoon hiukan skeptisesti: KV-näyttely ja mukana paljon huikeita menestyjiä ja tuomarina Hans Lehtinen... Mennään nyt sitten näytille, kun mukaan päästiin. :o) Kokoomakehässä Lehtinen tutki Hipun tarkkaan ja huomasin, että silloin tällöin aina vilkaisi meitä, joten esitin mummon koko ajan. Onneksi se on jo niin konkari, että seisoo vaikka maailman tappiin namia tuijottaen... ;oP Isossa kehässä meidät sitten poimittiin kahdeksan parhaan semifinaaliin ja yllätys oli melkoinen, kun tajusin, että pääsimme myös neljän koiran finaaliin! Jahuu! Loppupelissä sitten nousimme kevään turneen parhaaseen sijoitukseen, kun meille ojennettiin sininen ruusuke kommentilla: "Kaunis koira!" eli BIS2-vet KV-näyttelyssä! Edelle meni vain eräs KAIKEN voittanut pumi... =oDD

Tämän upean kokemuksen jälkeen odottelimme vielä 1-ryhmän ja siellä kuuden koiran semifinaaliin poimittiin sekä Nuno että Ruby! Lopussa Nuno pois ja Ruby-tytölle hienosti RYP3-sijoitus! Aika pähee päivä meidän retkueelle eli ei ollenkaan turha keikka... ;o) Tähän on nyt soma meillä lopettaa Hipun missikiertue tältä keväältä/alkukesältä ja koko loppuvuodelta. Tämä näytelmä tuli juuri sopivasti eli nyt pikkumummon karvat pölisee kovasti ja mm. reisistä pohjavilla lähtee ihan tuppuina. Palataan asiaan sitten ensi vuonna, jos vielä jaksetaan! Tosin ilo tuon mummon kanssa on kehässä ollut olla! ;oP