Siinä se yksi vuosi taas hurahti! Ja meidän blogi jämähti... :oDD On se jännä, miten laiskaksi sitä on vaan tullut, mutta josko Uusi Vuosi toisi tässä suhteessa parannuksen ja koettaisin pitää tätä edes jotenkin ajan tasalla. Ja lupaan yrittää lisäillä ajan kanssa viime vuodelle ainakin tulokset tapahtumista joihin ollaan osallistuttu, jos en jaksa enempää rustailla. Toki suurin osa on jo niin vanhoja, etten muista mitään, mutta kyllä joistain jotain fiiliksiä on kuitenkin mieleen jäänyt. ;o)

Näin vuoden alussahan kovasti kuuluu kirjoitella niitä menneenä vuonna saavutettuja tavoitteita ja asettaa uusia alkavalle vuodelle. No, meillä ei niitä tavoitteita tainnu kovinkaan kamalasti olla... Hipun kanssa oli tarkoitus misseillä uuden mekon turvin ja se me tehtiin! Hirmuinen 15 näytelmän turnee, joiden ilmoittautumismaksuihin upposi huimat 100 euroa eli 10 v mummon kanssa on kiva misseillä. ;o) Yksi näyttely ahnehdittiin liian aikaisin eli Hipulla ei ollut karvaa ja tuloksena pelkkä sininen nauha ja ulos käden puristuksella. Sitten kasvatettiin turkkia pari kuukautta, uusi yritys ja tuloksena 14 x SA ja joka kerta sijoitus PN-luokassa. Näistä 9 x ROP ja 13 x ROP-vet sekä "kaupanpäälle" vielä sijoitukset RYP2, RYP3, RYP4, BIS1-vet, BIS3-vet... Ei paha! ;o)

Sipsi ja Qiira meillä viettivät iloista seurakoiran elämää. Sipsi jatkoi vanhaan tyyliin eli karva tulee ja menee, ei sitä jouda päällään pitämään eli ei näytelmäkehiä sheltille. ;o) Qiira piti melkolailla välivuoden aksassa ja kävi vain muutaman kerran esteillä humputtelemassa. Syksyn piirinmestiksiin sen ilmoitin tyylillä lahjattomat treenaa ja se näkyi eli eka rata meni pikkukoiran kaahatessa 100-lasissa sinen sun tänne. Hypärille ei sitten edes lähdetty, kun Herkkiksellä oli eka radalla niiiin kivaa. En halunnut pilata sen fiilistä. =o) Muuten Qiira ei isoja harrastusmielessä touhunnut, mutta kovin tyytyväiseltä elämäänsähän tuo kuitenkin vaikuttaa...

Noita treenaili paimennusta - aivan liian vähän - sen, minkä minun "pörssi" kesti treenimatkoja Tupokselle. Kesän mittaan meno kuitenkin oli sellaista, että uskalsin ilmoittaa sen syksylle kisoihin, vaikka tiesin ettei hakukaaret oikein kanna. No, ei ne kantaneet riittävästi, joten emme päässeet alkua pidemmälle. :oP Sinänsä harmi, koska muuten Noita olisi uskoakseni voinut radan selvittääkin... Aksa aloiteltiin kunnolla vasta keväällä toukokuussa eli ilmoittauduttiin oikein alkeiskurssille, mutta se tais jäädä vähän kesken. Joitakin ratapätkiä muka mentiin ja elokuussa kisoihin! Juu, koira oli tuota ekaa kisaa ennen tainnut kerran mennä enemmän kuin 10 estettä peräkkäin radalla! Hullun hommaa, mutta mitäs sitten, mie en ihan niiiiin vakavasti jaksa tätä lajia ottaa. =oD Loppuvuoden aikana kisattiin sitten parisenkymmentä starttia ja yhtään nollaa ei saatu, mutta sitäkin useampi sairaan makee vitska tai hyl. Pienestä kiinni eli luonnonlahjakkuus lajiin ja mitä jo olisikaan, jos olisi jollain "tosikolla"...? ;o) 

Neppu oli sitten minun kisakoiranani vuoden ajan. Keväällä asetettiin tavoitteet 2-luokassa, että Neppu olisi Piirinmestari syksyllä, mutta ei sitten päästy koko kisoihin... :o( Minun tuurilla Neppu teloi jalkansa juuri ennen kisoja ja oli sitten saikulla. Eli kyllä me vuoden aikana sinne 3-luokkaan päästiin ja kaupanpäälle saatiin vielä pari SERT-A:ta, joten AVA olis enää yhden päässä. Niitä ylimääräisiä nollia ei saatu eli aina kun suhari sinkosi nollalla maaliin, seisoimme palkintopallilla SERT-ruusuke kädessä. Mitä sitä suotta niitä ylimääräisiä tekemään... ;o)

Mutta mikä tärkeintä, pystyttiin terveinä sekä ihmiset että koirat. Mitään isompaa meidän ei tarvinnut omien kanssa ELL:llä käydä, muuta kuin rokotuksia uusimassa. Elikkäs siis kaikkiaan ihan kiva vuosi. Akka ite eleli ja meni niinkun tahtoi omalla acenteella.

Alkaneelle vuodelle me ei edelleenkään isoja mietitä ja mielitä. Toivon hartaasti, että Hippu saa syksyllä viettää reippaana 12 v synttäreitään ja Sipsi porskuttaa sen mukana. Kuntonsa ja fiilistensä mukaan Hilippa saattaa misseillä tänäkin vuonna jonkun näytelmät, mutta tuskin niin paljon kuin viime vuonna. Qiira on edelleen arvoitus eli hyvin tot.näk. se jatkaa eloaan samoissa merkeissä kuin viime vuoden. Tosin käynemme sen kanssa nyt talvella hallilla jonkusen kerran katsomassa tuntemuksia ja jos tykkää, niin mennä saapi enempikin. Noidan kanssa sitten aksaillaan ja toki toivotaan, että niitä nolliakin tulisi... ;o) Tosin nyt voidaan sanoa, että ollaan me treenattukin toisin kuin syksyllä. Ja tietty kesällä paimennetaan ja sitä varten meidän koivikkoon tulee keväällä jokunen lammas eli eiköhän ensi kesänä sekin perusrata ole sitten totta, hope so! Neppu puolestaan treenailee alkutalven ja huhtikuun lopulta rynnistämme sitten takaisin kisakentille tavoittelemaan sitä uupuvaa SERT-A:ta... ;o)

Että eiköhän sitä näillä lähdetä? Katellaan mitä muuta vuosi tuo tullessaan. =o)

Viikonlopun ohjelmassa siis KLAG#13 agikisat ja Kokkolan KV. Meidän retkue (kaksjalkaiset sekä Neppu, Qiira ja Sipsi) suuntasi paikalle hyvissä ajoin perjantaina ennen iltakisan alkua lunastamaan jo vuosi aikaisemmin varatun mökin. Pikkuinen leirintämökki, mutta ihan riittävä meille. Hiukan myöhemmin paikalle tulivat myös Tiina ja Mikko Hippu, Figo ja Armi mukanaan. Ihan hyvin sovimme kuitenkin mökkiin, vaikka siellä olikin neljä ihmistä ja kuusi koiraa - sopu sijaa antaa! =o))

Tällä kerralla Nepun starttinumero oli mukavasti lähtölistan häntäpäässä, niin ennätin hyvin sen hakemaan rataesittelyn jälkeen noin 100 m:n päästä mökiltä. Näin suhari pysyi rauhallisempana eikä kerännyt hirmuisia kierroksia odottaessaan niinkuin vuosi sitten, jolloin se lähti joka radalle ensimmäisenä. Iltakisa oli Jarmo Jämsän tuomaroima ja mukana oli paljon hyviä koirakoita ihan Suomen huipulta ja kaikkiaan 40 koirakkoa lähti radalle. Nepun kanssa onnistuttiin tekemään oikein hieno rata ja ihan ilman virheitä eli 0-rata!! Vain 14 koirakkoa sai tältä radalta tuloksen ja yllätys oli iloinen, kun tulostaululta näimme, että Nepun sijoitus oli 2./40 ja perässä komeili sana A-SERT!! Wohoo!! Nepun toinen kiinnitys AVA-arvoon eli ensi huhtikuusta alkaen saadaan sitten jahdata sitä viimeistä. Voi wautsi wau!! Ja sopivasti loppui iltakisa juuri ennen paikalle noussutta ukkoskuuroa... ;o)

Kohtuu hyvin nukutun yön jälkeen Tiina suuntasi heti aamusta näyttelypaikalle Hipun kanssa ja me jäätiin Nepun kanssa jatkamaan kisaamista. Aurinkoisen lauantain ensimmäisellä radalla tuomarointia jatkoi Jarmo ja Neppu oli jälleen oikein kuuliainen ja näppärä. Tätäkin rataa porhalsimme oikein hienosti, kunnes minä otin Nepulle ihan turhan kiellon jättämällä ohjauksen typerästi vajaaksi ja kielto. :o( Ihan siis minun typerä virhe eli tuloksena 5 vp, kun nollakin oli niiin tyrkyllä. Tuolla vitskalla irtosi sijoitus 14./44 eli mukavan paljon oli koirakoita tullut KLAG'iin kisaamaan. 

Tässä välissä kantautui sitten uutiset näyttelystä Tiinan raportoimana. Kaikkiaan koiria oli kehässä 20 ja tuomarina ruotsalainen Leif-Herman Wilberg. Ja juu, mummun olemus oli jälleen lumonnut tuomarin ja tuloksena edellisen näytelmän toisintona VET ERI1. SA PN1 ROP ROP-vet!! Taas pesi mummukka nuorempansa eli hurraa, hyvä Hilippa ja kiitos Tiinalle mummon esittämisestä! Armikin sai saman saaliin kuin Roista eli PN2 SERT ja VACA eli ei hullummin mennyt silläkään. Ryhmäkehistä mummulle ei menestystä, mutta se sai kunnian olla mukana myös Pikkupaimenen kasvattajaluokassa ja sille hienosti BIS3-kasvattaja sijoitus! Hienoa ja onnea Sarille!

Hipun saama hieno arvostelu:
"Vacker tik, mycket högklassig och utan nämnvärdiga detaljfel. Rör sig rastypiskt och alldeles utmärkt!"

Hippu ja Tiina kehässä. (c) Petra Tiittanen

Kennel Pikkupaimenen BIS3-kasvattajaryhmä. (c) Petra Tiittanen

Sillä aikaa kun likat misseili, me jatkettiin Nepun kanssa kisaamista. Päivän toisen radan tuomaroi Pertti Siimes ja se ei meillä enää sujunut niin mallikkaasti. :o) Tuloksena HYL., kun miun ohjaus lipesi ja sukkula kerkesi painattaa väärälle esteelle. Mutta paljon hyvää sopi tällekin radalle. Näytelmäpäivän päätteeksi Tiina ja Mikko suuntasivat kotimatkalle, mutta me jäätiin paikalle vielä toiseksi yöksi, kun sunnuntainkin ohjelmassa oli Nepulle pari agistarttia. ;o)

Myös sunnuntai oli aurinkoinen, mutta mereltä puhalsi todella vilpoinen, lähes kylmä, tuuli. Hrrr! Kovin oli erilainen keli lauantain lämpöön verrattuna. Koirakoita oli edelleen mukana sen verran paljon, että Nepun eka startti oli vasta puolenpäivän aikoihin. Tämä Siimeksen Pertin rata meni meillä aivan persuuksilleen! Rimoja lenteli tosi paljon ja lopuksi tuloksemme oli huima 25 vp... :o( Jotenkin tuli tunne, että kisakaverini oli väsynyt. Olihan me oltu reissussa jo keskiviikosta alkaen ja agia oli menty jo neljänä päivänä ja koko ajan kaikkea uutta ja vieraita paikkoja... Lisäksi kun päivän toinen startti olisi ollut vasta illalla seitsemän aikoihin, matkaa kotiin noin 250 km ja aamulla töihin meno, niin päätin jäädä pois viimeiseltä radalta ja suunta kotiin. =o) Mutta kaikkineen oikein mukava ja onnistunut kesälomareissu. Ensi vuonna uudelleen KLAG#14 ja mökkikin on varattu valmiiksi! :o)

Juhannuksen jälkeinen viikko kesälomaa ja suunta pienelle reissulle Joensuun kautta Kokkolan KLAG-agiin. Noita jäi hoitoon Salmen ja Mikon luo ja olikin sulautunut ihan helposti heidän laumaan. Myös Hippu jäi alkuajaksi hoitoon ja meni "tuuraamaan" meidän mukaan lähtenyttä Neppua Tiinan ja Mikon kaveriksi. He tulivat sitten myöhemmin perässä Kokkolaan, koska siellä oli samanaikaisesti KV-näyttely, johon Hippu ja Armi-bulli oli ilmoitettu.

Torstaina suuntasin kuitenkin mutkan ACE:n hallille Kesämaahan :o) Nepun kanssa eli osallistuimme Unkarin maajoukkue-edustaja Anna Eifertin agilitykoulutukseen. Radat tuolla eivät olleet mitenkään erityisen vaikeita, mutta tarjosivat mukavasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Samat virheet meiltä Annakin löysi, jotka jo tiedostinkin. Muutenkin Annan tapa ohjata ja kouluttaa koiriaan on hyvin samantyyppinen kuin meillä eli varsinaisesti mitään ihan "uutta ja mullistavaa" emme tuolta saaneet, mutta muuten kyllä ihan tykkäsin. 

Alla muutama kuva Nepusta Annan miehen (?) kuvaamana. 

 
Neppu pujolla. (c) Krizsán Tamás

Hoplaa ja Neppua naurattaa! =o) (c) Krizsán Tamás

Vaikka edellinen päivä olikin pitkä Rovaniemen näyttelyreissun ansiosta, niin suuntasin kuitenkin vielä sunnuntaiksi Ouluun. Tällä kerralla mukana matkasivat Noita ja Neppu eli ensimmäiselle ohjelmassa paimennusta ja toiselle agilitykisat. :o) 3-luokat kun kisasivat tutusti päivän viimeisinä, niin meillä oli aamupäivällä sopivasti aikaa käydä Noidan kanssa vähän paimentamassa Tyrtsillä.

Noidan kanssa emme tehneet mitään mullistavaa, vaan ihan perusjuttuja. Katraan taakse tasapainoon menoa, tolpan kiertoa - jossa minä olen niiiiiiin surkea - ja poispäin ajoon lähtöjä. Tuo jälkimmäinen alkaa mennä kivasti, kun vain itse pysyn rauhallisena ja selkeänä koiralle. Toki tätä hommaa vaikeuttaa se, että suunnat eivät ole Noidalle vielä selkeät ja varmat. Pienellä vartaloavulla se kyllä ottaa suunnan oikein, mutta pelkkä käsky ei vielä riitä. Voi voi, pitäisi ehdottomasti päästä useammin treenaamaan.

Iltapäiväksi jatkoimme sitten Virpiniemen tekonurmikentälle kisaamaan. Ja juu, ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa! :oD Kaksi rataa kirmattiin ja molemmilla kerroilla mopo karkaili käsistä jo alkumetreillä. Ei ehkä ihan skarpimmillaan oltu kumpikaan eli ei uponnu Jämsän Jarmon koukerot tällä kerralla meidän navigaattoriin! :o)) Nooh, viikolla edessä parit treenit ja sitten Kokkolaan!

Tällä(kään) kerralla meidän perheessä ei juhlittu Juhannusta, sillä se sujui jälleen koiramaisissa merkeissä. Suuntasimme nimittäin Tiinan kanssa kohden Rovaniemen KV-näyttelyä. ;o) Autossa mukana matkasivat Hipun lisäksi Armi-bulli ja turisti-Neppu. Sadetta peläten mukana oli Miinalta lainassa - kiitos! - teltta, jonka sitten pystytinkin bortsukehän laidalle sillä välin, kun Tiina odotti bullikehällä Armin kanssa. Noh, ilmeisesti sitten teltan ansiosta sitä sadetta ei tullutkaan, vaan aurinkokin paisteli. =o) Retkueestamme ensin oli kehässä Armi ja oikein nättinä olikin eli tulokseksi hienosti valionartun jälkeen PN2, SERT ja VACA.

Sitten jouduimmekin odottelemaan tovin bc-kehän alkua, mutta mikäpäs siinä teltan varjossa oli istuksia ja odotella. Tässä näyttelyssä bortsut arvosteli israelilainen -kylläkin hyvin suomea puhuva - Janiki Steinbock. Hippu tepsutteli kehään jälleen viimeisenä ja selkeästi tuomari tykästyi näkemäänsä. Niinpä mummolle jälleen ERI1. SA:n kera ja samointein ainoana veteraanina ROP-vet ruusuke käteen. Suorilta sitten jatkettiin PN-kehään kahden muun nartun perään ja niinhän siinä taas kävi, että Hippu nostettiin ensimmäiseksi PN1-sijalle. =o) Rotunsa parhaan valintaan saimme jälleen vastaan nuoren uroksen ja niinhän siinä kävi, että puna-keltainen ruusuke ojennettiin taas mummolle eli Hippu ROP. Huh huijakkaa, jo viides ROP-voitto mummolle ja tällä kerralla ihan KV-näyttelystä. Ihanhan tämä alkaa jo hengästyttää!

Arvostelu:
"Tyylikäs, erittäin hyväkuntoinen 10-vuotias narttu. Kaunis pää ja ilme. Hyvä rakenne, kaunis ylä- ja alalinja sekä häntä. Hyvin kulmautunut. Hyvä luusto. Liikkuu kauniisti."

Hippu kehässä. (c) Saara Kangasniemi

Mummeli liikkeessä. (c) Saara Kangasniemi

Vaikka kotimatka oli pitkä, mutta kun iltapäivän puolella jo oltiin, niin odotimme ryhmäkehät, vaikka kovin korkealla ei meidän odotukset olleet, sillä veteraanit arvosteli Markku Kipinä ja 1-ryhmän venäläinen Lessi Tchistiakiva. ;o) Veteraanit olivat ensin ja se meni meiltä ihan läpijuoksuksi eli Kipinä tuskin edes katsoi Hippua, vaikka mummo esiintyi ihan kivasti. Kerkesimme juuri 1-ryhmän kokoomakehään ennenkuin tuomari poistui ja hän kerkesi käydä Hipun kopeloimassa ja sille jotain supattamassa. Isoon kehään mummo sitten kipitti oikein nätisti ja yllätykseni oli suuri, kun meidät poimittiin jatkoon neljän parhaan joukkoon! Voi wautsi eli Hilipalle hieno RYP3-sijoitus Roin KV-näyttelystä! Aika hienoa eli ei matkattu tälläkään kertaa turhaan Juhannuksen viettoon Rovaniemelle! =o)

Hippu RYP-3 Rovaniemellä. (c) Showlink

Kesän ensimmäiset paimennustreenit isolla pellolla eli suuntasimme Tyrnävälle treenaamaan ja päivän teemana oli hakukaaret. Noidalle ei ole vielä kertaakaan kokeiltu kaaria pidemmällä matkalla eli se on vain kiertänyt katraan taakse pikkuaitauksessa. Itse oli kovin epäileväinen asian suhteen, että niinköhän tuo mitään asiasta tajuaa. Ei muuta kuin kokeilemaan eli Minna kuljetti katraan Irkun toimesta noin 50 metrin päähän ja sanoi vaan minulle, että laita hakemaan... "Ööö, ihanko tästä vaan tolpalta laitan?" "Juu juu!" Eihän siinä sitten muu auttanut kuin kokeilemaan eli tolpalle, koira viereen odottamaan, kepakko etuviistoon ja käsky: "Oikea". Ja juu, sinne meni! =8-O

Oli se vaan aika hieno tunne katsoa, kuinka vaisto vie ja miun pikkuinen vaavakoirani kaarsi niin kauniisti katraan taakse. Nosto sitten oli ihan oma lukunsa eli kun stopit ei kunnolla toimi, niin katras pamahtaa samointein liikkeelle eli oikeastaan "nostosta" ei voinut puhua... ;o) Mutta samalla tavoin löytyi kaari myös vasemmalle ja olin kyllä todella ylpeä pienestä. =o) Minun pieni paimeneni! <3

Sillä aikaa, kun meidän nuoriso edusti agin SM-kisoissa, edusti niiden mummo jälleen näytelmäkehässä. :o) Tällä kerralla suuntasimme Haukiputaan ryhmänäyttelyyn ja matkaseuraksi saimme Tiinan, vaikka hänellä ei ollut edes koiraa kehässä. :o) Näyttelyssä meillä oli uusi tuomarituttavuus Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, joka arvosteli bordercolliet ensimmäisen kerran. Kehään oli ilmoitettu 10 koiraa, joista yksi jätti saapumatta. 

Juuri ennen meidän vuoroa ropsautti taivaalta vettä niin, että nurmikko meni märäksi ja siitähän tuo meidän missi ei tykkää. Rouva kun on sitä mieltä, että ei voi kunnolla juosta, kun tassut kastuu... Kummasti ne rapakota ja vesi ei vaan muualla haittaa, mutta missi on missi! =oDD No, samalla linjalla jatkoi tämäkin tuomari siitä huolimatta, että Hipun liike ei ollut ihan parhaimmillaan eli mummokoira oli jälleen ERI1. SA PN1 ROP ja ROP-vet! =o)

Hipun arvostelu:
"Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä luusto. Oikeapiirteinen pää. Hyvät korvat, isot silmäaukot. Erinomainen ylälinja, vankka runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä luuston vahvuus. Ravissa liike voisi olla pidempääkin. Kaunis karvapeite."

Sadepilvien sopivasti väistyttyä jäimme sitten odottelemaan ryhmäkehiä ja jälleen kerran ne olivat kyllä luvattoman myöhässä, kun odoteltiin yhden kehän loppumista. Tuon kehän tuomarille oli tullut odotettua enemmän koiria, mutta ei kuitenkaan liikaa. Hänet tiedetään "hitaaksi" ja kuulimme, että olikin ehdotettu rotujen vähentämistä, mutta tuomari ei ollut antanut sitä tehdä, kun kerran määrä ei ollut liian iso... Noh, sitä sitten odoteltiin! Ja hukkaan se odotus sitten meni eli läpijuoksu molemmista ryhmistä meille. ;o) Tiinalla oli kamera mukana, joten alla muutama kuva ryhmistä.

Hippu odottamassa ryhmäkehien alkamista. (c) Tiina Väisänen

Isoon kehään menossa. (c) Tiina Väisänen

Pönötystä... ;o) (c) Tiina Väisänen

Hippu 10½ vuotta. <3 Kultainen mummokoira. (c) Tiina Väisänen

Näissä kisoissa oli tänä vuonna mukana kaksi kasvattiani eli Tarja (W. Melodie) ja Step (FI TVA BH VK1 W. Muffin). Ja ylpeydekseni molemmat tytöt ohjaajineen selvittivät tiensä hyppäriltä myös finaaliradalle!! Tarjalle tuloksena -0,81 ja sija 40./181 ja Stepille -3,98 ja sija 19./181. Aika hienoa eli Pyryharakoiden onnistumisprosentti täydet 100%! =oD

Finaalissa molemmille tuli sitten yksi ratavirhe eli tuloksella 5 vp he sijoittuivat lopputuloksissa sijoille 20. Step ja 25. Tarja. Aika hienosti meidän kakarat edusti lähes 200 Suomen parhaan maxikoirakon joukossa! Kiitos Emmi ja Anna!  

Tarja SM-kisojen finaaliradalla 19.6.2011 (c) Kati Dahlström

Pitänee tässä välissä hiukan valoittaa sitä, että missä vaiheessa Noidan agilityura oikein onkaan. Noh, se on aika nopeasti tehty eli se on ihan alussa. :o) Kakarakoira on nyt 16 kk:n ikäinen ja sen agilitytreenit on laskettavissa melkein yhden käden sormin eli sen kanssa ei tosiaankaan ole paljon ahnehdittu. Vuosi sitten kesällä se taisi kotipihassa mennä kerran pari siivekkeiden välistä. Talvella käytiin kerran tai kaksi KSTK:n hallilla, mutta kun sinne tuli pohjalle ennen joulua se sepelipitoinen hiekka, niin sen jälkeen ei ole käynyt kertaakaan. Niin ja kerran Noita on kipittänyt Minnan luona siivekkeiden ympäri ja putkea. 

Nyt keväällä aloitimme toukokuussa agilityn alkeiskurssin Rumiksella, että tulisi kerrankin opeteltua kaikki esteet. Kertoja oli kahdeksan, mutta me taidettiin päästä mukaan neljä kertaa, kun oli aina jotain muuta ohjelmaa. =oP Nyt kesäkuun puolivälissä otettiin ekan kerran ratatreeniä eli mentiin useampaa estettä ja kyllähän tuo viipottaa, kun vaan kertoo minne pitää mennä. Lisäksi Noita osaa tässä vaiheessa pujotella itsenäisesti ja treenejä siihen tarvittiin kaikki viisi, kiitos ohjurien! Lajin suhteen se vaikuttaa siis melkoiselta neropatilta ja hyvä niin, sillä meidän treenimäärä ei tästä taida juurikaan nousta! :o)) 

Paimennuksessa ollaan nyt käyty joitakin kertoja "omilla" lampailla Tuukan luona. Edelleen jatkamme niiden totuttelua ja Noita on liinassa. Nyt tilanne alkaa näyttää jo hyvälle eli vaikka katras välillä pyrähtää kovaan vauhtiin, niin heti pysähdyttyään ne alkavat syömään. Muutama matami siellä läähättää enempi, mutta ei kuitenkaan stressistä, vaan niillä on vaan niin huono kunto! Ne kun eivät ole juuri muuta liikkuneet kuin kävelleet lampolasta pellolle ja takasin. ;o) Kyllähän siinä muuttama juoksuaskel pistää jo puhalluttamaan, aatelkaapa ite!

Sillä aikaa kun meidän nuoriso loistaa muissa lajeissa, niin me jatkettiin mummokoiran kanssa misseilyä. Tällä kerralla suuntana oli Joensuun ryhmänäyttely. Matkaseuraksi otin kyytiin vielä Johannan Domin (McSanikan After Me), kun hänelle sattuikin työvuoro. Kiltisti iso poika meidän mukana reissasi ja käyttäytyi oikein hienosti.  

Joensuussa kehään asteli kaikkiaan 8 bordercollieta ja tuomarina oli Reijo Tuovinen, joka on aina meidän Hipusta tykänny. ;o) Ensin kaksikosta kehään pääsi Domi ja esiintyi kyllä todella hienosti! Hienon arvostelun poika sai ja tuloksen ERI1., mutta ei irronnut SA:ta, kun kuulemma korvat ei oikein olleet tuomarin mieleen... Pöh, Domilla on ihan hienot luppanat! ;o)

Pian olikin sitten Hipun vuoro ja sen seurana kehään tuli myös toinen veteraaninarttu. Näistä Hipulle ERI1. SA ROP-vet  ja PN-luokkaan nuortenluokan voittajan kanssa. Jälleen mummokoira päihitti nuorempansa ja oli PN1. Rotunsa parhaan valinnassa vastassa oli sama junnu-uros kuin Varkaudessa ja jälleen järjestys oli sama eli Hippu ROP! Mummukalle jo kolmas ROP-voitto putkeen, hieno Hippu!

Arvostelu:
"Ryhdikäs, hyväluustoinen narttu. Hyvä pää, kaunis ilme. Hyvä, tilava runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Erinomaiset liikkeet."

Jälleen iltapäivän puolella oltiin ja keli ihan kiva, joten jäin odottamaan myös ryhmäkehät. 1-ryhmän arvosteli Reijo Tuovinen ja niin vain kävi, että Hilippa poimittiin isosta porukasta jatkoon neljän parhaan joukkoon ja loppupelissä nousimme sen parhaaseen sijoitukseen eli upeasti RYP2!!! Melkein heti pääsimmekin sitten kehään toisen kerran, kun veteraanit pääsivät näytille. Myös näitä kehässä oli mukavan paljon ja tuomarina oli Jaana Hartus, jolta on aika usein Hipulle veteraanisijoitus irronnut... ;o) Ja ei tarvinnut pettyä nytkään, sillä Hippu oli lopulta koko näyttelyn kaunein eli BIS1-veteraani!!! Tulihan se täyspotti mummukalle kerrankin eli olipa makoisaa. Ei siis jääty turhaan odottelemaan . 

Ja tietty kerrankin, kun meille "ropisee" ryhmäsijoituksia, niin näyttelyssä ei ollut yhtään valokuvaajaa paikalla. :o/ Alla sitten kotona napattu kuva mummusta palkintoineen. =o)

 
Hippu ja Joensuun palkinnot.