sunnuntai, 22. huhtikuu 2012

22.04. Blogi muuttaa

 Meijän W-jengi muutti! Uusi osoite on  http://wjengi.wordpress.com/

Josko tuo pysyisi ajantasalla... ;o) Tämä vanha kyllä säilyy edelleen, mutta ei enää siis päivity.

sunnuntai, 1. tammikuu 2012

01.01. Uusi Vuosi

Siinä se yksi vuosi taas hurahti! Ja meidän blogi jämähti... :oDD On se jännä, miten laiskaksi sitä on vaan tullut, mutta josko Uusi Vuosi toisi tässä suhteessa parannuksen ja koettaisin pitää tätä edes jotenkin ajan tasalla. Ja lupaan yrittää lisäillä ajan kanssa viime vuodelle ainakin tulokset tapahtumista joihin ollaan osallistuttu, jos en jaksa enempää rustailla. Toki suurin osa on jo niin vanhoja, etten muista mitään, mutta kyllä joistain jotain fiiliksiä on kuitenkin mieleen jäänyt. ;o)

Näin vuoden alussahan kovasti kuuluu kirjoitella niitä menneenä vuonna saavutettuja tavoitteita ja asettaa uusia alkavalle vuodelle. No, meillä ei niitä tavoitteita tainnu kovinkaan kamalasti olla... Hipun kanssa oli tarkoitus misseillä uuden mekon turvin ja se me tehtiin! Hirmuinen 15 näytelmän turnee, joiden ilmoittautumismaksuihin upposi huimat 100 euroa eli 10 v mummon kanssa on kiva misseillä. ;o) Yksi näyttely ahnehdittiin liian aikaisin eli Hipulla ei ollut karvaa ja tuloksena pelkkä sininen nauha ja ulos käden puristuksella. Sitten kasvatettiin turkkia pari kuukautta, uusi yritys ja tuloksena 14 x SA ja joka kerta sijoitus PN-luokassa. Näistä 9 x ROP ja 13 x ROP-vet sekä "kaupanpäälle" vielä sijoitukset RYP2, RYP3, RYP4, BIS1-vet, BIS3-vet... Ei paha! ;o)

Sipsi ja Qiira meillä viettivät iloista seurakoiran elämää. Sipsi jatkoi vanhaan tyyliin eli karva tulee ja menee, ei sitä jouda päällään pitämään eli ei näytelmäkehiä sheltille. ;o) Qiira piti melkolailla välivuoden aksassa ja kävi vain muutaman kerran esteillä humputtelemassa. Syksyn piirinmestiksiin sen ilmoitin tyylillä lahjattomat treenaa ja se näkyi eli eka rata meni pikkukoiran kaahatessa 100-lasissa sinen sun tänne. Hypärille ei sitten edes lähdetty, kun Herkkiksellä oli eka radalla niiiin kivaa. En halunnut pilata sen fiilistä. =o) Muuten Qiira ei isoja harrastusmielessä touhunnut, mutta kovin tyytyväiseltä elämäänsähän tuo kuitenkin vaikuttaa...

Noita treenaili paimennusta - aivan liian vähän - sen, minkä minun "pörssi" kesti treenimatkoja Tupokselle. Kesän mittaan meno kuitenkin oli sellaista, että uskalsin ilmoittaa sen syksylle kisoihin, vaikka tiesin ettei hakukaaret oikein kanna. No, ei ne kantaneet riittävästi, joten emme päässeet alkua pidemmälle. :oP Sinänsä harmi, koska muuten Noita olisi uskoakseni voinut radan selvittääkin... Aksa aloiteltiin kunnolla vasta keväällä toukokuussa eli ilmoittauduttiin oikein alkeiskurssille, mutta se tais jäädä vähän kesken. Joitakin ratapätkiä muka mentiin ja elokuussa kisoihin! Juu, koira oli tuota ekaa kisaa ennen tainnut kerran mennä enemmän kuin 10 estettä peräkkäin radalla! Hullun hommaa, mutta mitäs sitten, mie en ihan niiiiin vakavasti jaksa tätä lajia ottaa. =oD Loppuvuoden aikana kisattiin sitten parisenkymmentä starttia ja yhtään nollaa ei saatu, mutta sitäkin useampi sairaan makee vitska tai hyl. Pienestä kiinni eli luonnonlahjakkuus lajiin ja mitä jo olisikaan, jos olisi jollain "tosikolla"...? ;o) 

Neppu oli sitten minun kisakoiranani vuoden ajan. Keväällä asetettiin tavoitteet 2-luokassa, että Neppu olisi Piirinmestari syksyllä, mutta ei sitten päästy koko kisoihin... :o( Minun tuurilla Neppu teloi jalkansa juuri ennen kisoja ja oli sitten saikulla. Eli kyllä me vuoden aikana sinne 3-luokkaan päästiin ja kaupanpäälle saatiin vielä pari SERT-A:ta, joten AVA olis enää yhden päässä. Niitä ylimääräisiä nollia ei saatu eli aina kun suhari sinkosi nollalla maaliin, seisoimme palkintopallilla SERT-ruusuke kädessä. Mitä sitä suotta niitä ylimääräisiä tekemään... ;o)

Mutta mikä tärkeintä, pystyttiin terveinä sekä ihmiset että koirat. Mitään isompaa meidän ei tarvinnut omien kanssa ELL:llä käydä, muuta kuin rokotuksia uusimassa. Elikkäs siis kaikkiaan ihan kiva vuosi. Akka ite eleli ja meni niinkun tahtoi omalla acenteella.

Alkaneelle vuodelle me ei edelleenkään isoja mietitä ja mielitä. Toivon hartaasti, että Hippu saa syksyllä viettää reippaana 12 v synttäreitään ja Sipsi porskuttaa sen mukana. Kuntonsa ja fiilistensä mukaan Hilippa saattaa misseillä tänäkin vuonna jonkun näytelmät, mutta tuskin niin paljon kuin viime vuonna. Qiira on edelleen arvoitus eli hyvin tot.näk. se jatkaa eloaan samoissa merkeissä kuin viime vuoden. Tosin käynemme sen kanssa nyt talvella hallilla jonkusen kerran katsomassa tuntemuksia ja jos tykkää, niin mennä saapi enempikin. Noidan kanssa sitten aksaillaan ja toki toivotaan, että niitä nolliakin tulisi... ;o) Tosin nyt voidaan sanoa, että ollaan me treenattukin toisin kuin syksyllä. Ja tietty kesällä paimennetaan ja sitä varten meidän koivikkoon tulee keväällä jokunen lammas eli eiköhän ensi kesänä sekin perusrata ole sitten totta, hope so! Neppu puolestaan treenailee alkutalven ja huhtikuun lopulta rynnistämme sitten takaisin kisakentille tavoittelemaan sitä uupuvaa SERT-A:ta... ;o)

Että eiköhän sitä näillä lähdetä? Katellaan mitä muuta vuosi tuo tullessaan. =o)

sunnuntai, 3. heinäkuu 2011

01.-03.07. SERT'iä ja ROP'ia pukkaa! =o)

Viikonlopun ohjelmassa siis KLAG#13 agikisat ja Kokkolan KV. Meidän retkue (kaksjalkaiset sekä Neppu, Qiira ja Sipsi) suuntasi paikalle hyvissä ajoin perjantaina ennen iltakisan alkua lunastamaan jo vuosi aikaisemmin varatun mökin. Pikkuinen leirintämökki, mutta ihan riittävä meille. Hiukan myöhemmin paikalle tulivat myös Tiina ja Mikko Hippu, Figo ja Armi mukanaan. Ihan hyvin sovimme kuitenkin mökkiin, vaikka siellä olikin neljä ihmistä ja kuusi koiraa - sopu sijaa antaa! =o))

Tällä kerralla Nepun starttinumero oli mukavasti lähtölistan häntäpäässä, niin ennätin hyvin sen hakemaan rataesittelyn jälkeen noin 100 m:n päästä mökiltä. Näin suhari pysyi rauhallisempana eikä kerännyt hirmuisia kierroksia odottaessaan niinkuin vuosi sitten, jolloin se lähti joka radalle ensimmäisenä. Iltakisa oli Jarmo Jämsän tuomaroima ja mukana oli paljon hyviä koirakoita ihan Suomen huipulta ja kaikkiaan 40 koirakkoa lähti radalle. Nepun kanssa onnistuttiin tekemään oikein hieno rata ja ihan ilman virheitä eli 0-rata!! Vain 14 koirakkoa sai tältä radalta tuloksen ja yllätys oli iloinen, kun tulostaululta näimme, että Nepun sijoitus oli 2./40 ja perässä komeili sana A-SERT!! Wohoo!! Nepun toinen kiinnitys AVA-arvoon eli ensi huhtikuusta alkaen saadaan sitten jahdata sitä viimeistä. Voi wautsi wau!! Ja sopivasti loppui iltakisa juuri ennen paikalle noussutta ukkoskuuroa... ;o)

Kohtuu hyvin nukutun yön jälkeen Tiina suuntasi heti aamusta näyttelypaikalle Hipun kanssa ja me jäätiin Nepun kanssa jatkamaan kisaamista. Aurinkoisen lauantain ensimmäisellä radalla tuomarointia jatkoi Jarmo ja Neppu oli jälleen oikein kuuliainen ja näppärä. Tätäkin rataa porhalsimme oikein hienosti, kunnes minä otin Nepulle ihan turhan kiellon jättämällä ohjauksen typerästi vajaaksi ja kielto. :o( Ihan siis minun typerä virhe eli tuloksena 5 vp, kun nollakin oli niiin tyrkyllä. Tuolla vitskalla irtosi sijoitus 14./44 eli mukavan paljon oli koirakoita tullut KLAG'iin kisaamaan. 

Tässä välissä kantautui sitten uutiset näyttelystä Tiinan raportoimana. Kaikkiaan koiria oli kehässä 20 ja tuomarina ruotsalainen Leif-Herman Wilberg. Ja juu, mummun olemus oli jälleen lumonnut tuomarin ja tuloksena edellisen näytelmän toisintona VET ERI1. SA PN1 ROP ROP-vet!! Taas pesi mummukka nuorempansa eli hurraa, hyvä Hilippa ja kiitos Tiinalle mummon esittämisestä! Armikin sai saman saaliin kuin Roista eli PN2 SERT ja VACA eli ei hullummin mennyt silläkään. Ryhmäkehistä mummulle ei menestystä, mutta se sai kunnian olla mukana myös Pikkupaimenen kasvattajaluokassa ja sille hienosti BIS3-kasvattaja sijoitus! Hienoa ja onnea Sarille!

Hipun saama hieno arvostelu:
"Vacker tik, mycket högklassig och utan nämnvärdiga detaljfel. Rör sig rastypiskt och alldeles utmärkt!"


Hippu ja Tiina kehässä. (c) Petra Tiittanen


Kennel Pikkupaimenen BIS3-kasvattajaryhmä. (c) Petra Tiittanen

Sillä aikaa kun likat misseili, me jatkettiin Nepun kanssa kisaamista. Päivän toisen radan tuomaroi Pertti Siimes ja se ei meillä enää sujunut niin mallikkaasti. :o) Tuloksena HYL., kun miun ohjaus lipesi ja sukkula kerkesi painattaa väärälle esteelle. Mutta paljon hyvää sopi tällekin radalle. Näytelmäpäivän päätteeksi Tiina ja Mikko suuntasivat kotimatkalle, mutta me jäätiin paikalle vielä toiseksi yöksi, kun sunnuntainkin ohjelmassa oli Nepulle pari agistarttia. ;o)

Myös sunnuntai oli aurinkoinen, mutta mereltä puhalsi todella vilpoinen, lähes kylmä, tuuli. Hrrr! Kovin oli erilainen keli lauantain lämpöön verrattuna. Koirakoita oli edelleen mukana sen verran paljon, että Nepun eka startti oli vasta puolenpäivän aikoihin. Tämä Siimeksen Pertin rata meni meillä aivan persuuksilleen! Rimoja lenteli tosi paljon ja lopuksi tuloksemme oli huima 25 vp... :o( Jotenkin tuli tunne, että kisakaverini oli väsynyt. Olihan me oltu reissussa jo keskiviikosta alkaen ja agia oli menty jo neljänä päivänä ja koko ajan kaikkea uutta ja vieraita paikkoja... Lisäksi kun päivän toinen startti olisi ollut vasta illalla seitsemän aikoihin, matkaa kotiin noin 250 km ja aamulla töihin meno, niin päätin jäädä pois viimeiseltä radalta ja suunta kotiin. =o) Mutta kaikkineen oikein mukava ja onnistunut kesälomareissu. Ensi vuonna uudelleen KLAG#14 ja mökkikin on varattu valmiiksi! :o)

torstai, 30. kesäkuu 2011

30.06. Unkarilaisessa agiopissa

Juhannuksen jälkeinen viikko kesälomaa ja suunta pienelle reissulle Joensuun kautta Kokkolan KLAG-agiin. Noita jäi hoitoon Salmen ja Mikon luo ja olikin sulautunut ihan helposti heidän laumaan. Myös Hippu jäi alkuajaksi hoitoon ja meni "tuuraamaan" meidän mukaan lähtenyttä Neppua Tiinan ja Mikon kaveriksi. He tulivat sitten myöhemmin perässä Kokkolaan, koska siellä oli samanaikaisesti KV-näyttely, johon Hippu ja Armi-bulli oli ilmoitettu.

Torstaina suuntasin kuitenkin mutkan ACE:n hallille Kesämaahan :o) Nepun kanssa eli osallistuimme Unkarin maajoukkue-edustaja Anna Eifertin agilitykoulutukseen. Radat tuolla eivät olleet mitenkään erityisen vaikeita, mutta tarjosivat mukavasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Samat virheet meiltä Annakin löysi, jotka jo tiedostinkin. Muutenkin Annan tapa ohjata ja kouluttaa koiriaan on hyvin samantyyppinen kuin meillä eli varsinaisesti mitään ihan "uutta ja mullistavaa" emme tuolta saaneet, mutta muuten kyllä ihan tykkäsin. 

Alla muutama kuva Nepusta Annan miehen (?) kuvaamana. 

 
Neppu pujolla. (c) Krizsán Tamás


Hoplaa ja Neppua naurattaa! =o) (c) Krizsán Tamás

sunnuntai, 26. kesäkuu 2011

26.06. Juhannuksen jatkot Oulussa

Vaikka edellinen päivä olikin pitkä Rovaniemen näyttelyreissun ansiosta, niin suuntasin kuitenkin vielä sunnuntaiksi Ouluun. Tällä kerralla mukana matkasivat Noita ja Neppu eli ensimmäiselle ohjelmassa paimennusta ja toiselle agilitykisat. :o) 3-luokat kun kisasivat tutusti päivän viimeisinä, niin meillä oli aamupäivällä sopivasti aikaa käydä Noidan kanssa vähän paimentamassa Tyrtsillä.

Noidan kanssa emme tehneet mitään mullistavaa, vaan ihan perusjuttuja. Katraan taakse tasapainoon menoa, tolpan kiertoa - jossa minä olen niiiiiiin surkea - ja poispäin ajoon lähtöjä. Tuo jälkimmäinen alkaa mennä kivasti, kun vain itse pysyn rauhallisena ja selkeänä koiralle. Toki tätä hommaa vaikeuttaa se, että suunnat eivät ole Noidalle vielä selkeät ja varmat. Pienellä vartaloavulla se kyllä ottaa suunnan oikein, mutta pelkkä käsky ei vielä riitä. Voi voi, pitäisi ehdottomasti päästä useammin treenaamaan.

Iltapäiväksi jatkoimme sitten Virpiniemen tekonurmikentälle kisaamaan. Ja juu, ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa! :oD Kaksi rataa kirmattiin ja molemmilla kerroilla mopo karkaili käsistä jo alkumetreillä. Ei ehkä ihan skarpimmillaan oltu kumpikaan eli ei uponnu Jämsän Jarmon koukerot tällä kerralla meidän navigaattoriin! :o)) Nooh, viikolla edessä parit treenit ja sitten Kokkolaan!