...eli eilisten suunnitelmien mukaisesti suunnattiin sitten pellolle.

Mainittakoon kuitenkin, että matkalla piipahdettiin Paavolan kentällä, jossa Qiira kävi leikkimässä patukkaleikkiä treenikentällä. ;oP On se sen verran tohkeissaan ja keskittynyt tuohon leikkiin, että edes parkkikselle kurvannut auto ei saanut ipanan huomiota pois lelusta. Äippäkoira sitten avusti paikalla istumista treenaavaa Neppu-tyttöään - kylläkin makoilemalla puolet ajasta... :o) Eipä tuota kyllä ole Hipun kanssa harjoiteltukaan ja toisaalta Nepulle hyvää treeniä, kun viereinen koira painuu maahan. Tosin Nepun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun se seurasi maahan valuvaa äippäkoiraa: "Tollo! Ne käski istua! Nyt sää kyllä teet IHAN väärin..."

Ja sitten pellolle. Tallasin Hipulle noin 200 metriä pitkän jäljen ja makkaraa laitoin ihan vaan muutaman sinne tänne, kulmiin hiukan tiheämmin. Totesin kyllä sitä talloessani, että taisipa tulla hiukan liian vaikea näin kevään ensimmäiseksi jäljeksi, kun kasvusto oli todella lyhyttä ja lisäksi tuuli paikoin aika navakasti... :o/ Jätin jäljen vanhenemaan siksi aikaa, kun tein harjoituksen Qiiralle.

Qiiran jälki oli noin 10 metriä pitkä ja sen tein tyyneen kohtaan metsän viereen. Siinä heinäkin oli edes hiukan pidempää. Nyt matkassa oli pieniä nakkipalasia ja laitoin sellaisen joka askeleelle. Penska oli hauska, kun toin sen jäljen lähelle... Nenä painui maahan ja alkoi hirmuinen nuuskutus: "Juu juu, täällä on jotain hyvää, päästä jo!" Ensimmänen metri meni hiukan sählätessä nakkien kanssa, mutta sitten lähti pikku juna puksuttamaan oikein hienosti ja tarkasti! Voi hitsi, että oli nappula reipas! Eli tyytyväinen saa olla taas kerran - hieno tyttö!!

Ipana autoon ja äiteen vuoro. Hippukin muisti hyvin, mitä lähdetään tekemään, kun laitoin jälkiliinan kiinni ja hihnan mahan alle. Heti siis nenu maahan ja paalulle. Ja hienosti lähti äippäkoirakin menemään. Tosin huomasin ekalla suoralla sen menävän hiukan - noin ½ metriä -  jäljen sivussa tuulen alapuolella. Eka kulma meni hienosti ja sitten pysyttiinkin hienosti jäljellä, kun tuuli oli vastainen. Toisessa kulmassa oli hiukan hukkaa, mutta hyvin Hippu itse löysi oikean suunnan. Myös viimeinen suora meni mallikkaasti, kun nyt jälki kulki tyynemmässä. Kasvusto oli tosiaankin niin niukkaa, että itse en kyllä enää tiennyt missä jälki tarkalleen meni, mutta kyllä Hippu ajoin sen ihan tarkasti, sillä kaikki nakit poimittiin suoraan eikä niitä etsitty mistään sivulta - ekaa sivutuuli-suoraa lukuunottamatta. :oP Eli kai se pitää uskoa, että tuo tietää, mitä jäljellä kuuluu tehdä!

Olipas kiva treeni molemmilla, jäi tosi hyvä mieli!

Ja toki kotona otettiin vielä Qiiran kanssa ennen ruokailua muutamat sivullesiirtymis-, maahanmeno- ja eteenistumistreenit. Näissä pirpana oli tosi topakkana eli ei näköjään kanata juurikaan innostaa, kun meinaa mopo lähteä oitis keulimaan - karkaa pian käsistä... :oP