Juu, nyt minä tiedän, miltä paloautosta tuntuu... Ainakin HYVIN punaiselta! Eli taas tässä kävi näin, kun on kevään ensimmäinen kunnon sanikkakeli ja tulee seisoskeltua koko päivä hiekkakentällä pölyn keskellä heiluttelemassa ja ojentelemassa käsiään ja ilman varjon häivääkään. Terveisiä vaan Lieksaan! =oD

Kyllä sitä taas aamulla klo 4:30 mietti kellon soidessa, että kai sitä ei käy ihan täysillä? Herätä nyt ennen kukon pieraisua - huonosti ja vähän nukuttujen yöunien jälkeen - ja suunnata jonnekin horman tuuttiin toisten ihmisten hyväksi ja jättää omat karvaperseet kotiin. Tosin tuleehan tuota samoihin aikoihin usein lähdettyä myös niiden omienkin karvaperseiden kanssa... Millaistahan elämä olisi, jos ei omistaisi ainoatakaan koiraa? Tylsää, HYVIN tylsää ja helppoa ja huoletonta ja sitten kai sitä harrastaisi pitsinnypläystä...

Niin ja ne huonot yöunet. Kyllä minulla oli vakaa aikomus painua ja painuinkin jo klo 21 eilen illalla pehkuihin. Tosin näihin aikomuksiin EI kuulunut se, että kuuntelen vielä klo 23 keittiöstä kuuluvaa iloista veden loiskintaa ym. ELÄMISEN ääniä: "kjäh, kjäh, kjäh, wou, wou" *kilin kolin, räiskis, pam* "kjäh, kjäh" *loiskis, läiskis, loiskis* Vesi muuten lentää yllättävän hyvin ympäri lattioita, kun seisoo vesikupissa ja kaapii kahdella tasulla... "JEEEE, mamma heiluu mopin kanssa" Tässä vaiheessa laiton Ipanan pihalle jäähylle, mutta SE oli varsin huono idea. Kuvitelkaa miltä näyttää pentu, joka on ensin uinut vesikupissaan ja on AIVAN märkä ja sitten se kaivautuu ulkona olevan kuormalavan alle...? Voin kertoa, että se näyttää likaiselta, HYVIN likaiselta... *huokaus*

Juu, minulla oli alunperin ajatuksena lähteä tänä iltana vielä kotiuduttuani jälkimetsään... Arvatkaa kaksi kertaa lähdinkö??