Intoa puhkuen metsään oitis, kun vain töistä ennätti. Menin hiukan sovittua aikaisemmin ja kävin ensin tekemässä Hipulle jäljen. :o) Ajatuksena "rohkea rokan syö" tallasin jäljen ilman ainoatakaan makkaraa ja kepukoita - oksankappaleita - mukana kaikki kuusi kappaletta. Hiukka oli paikoitellen hankalakulkuinen maasto ja pituutta taisi tulla melkein se 500 metriä, kun ainakin tuntui, että auto oli melko kaukana jäljen loppupäästä... Sinnepä se jäi sitten "muhimaan", kun lähdin esineruututreeneihin.
Merkattiin siis Tiinan ja Salmen kanssa ruutu ja sinne viisi esinettä: kännykkäkotelo, rukkanen, pehmolelu, neulottu nuken villapaita ja pikkuinen kenkä. Hippu aloitti bortsuvoittoisen treeniryhmämme suorituksen eli mukanahan oli Hipun lisäksi Papu (Pythagoraan Kangaroo Dream), Pola (Pikkupaimenen Queen Of Hearts) ja Neppu. Treeniryhmäämme tulee liittymään myös Kami-belgi, jonka virallista nimeä en nyt muistakkaan ja tällä porukalla olisi tarkoitus sitten hakuilla ja viettää aikaa metsän siimeksessä kesän aikana. :o)
Eka lähetyksellä Hippu irtosi hienosti takarajalle asti ja melkein heti sieltä löytyikin mukaan punainen neulottu nukkevaate, jota lähti palauttamaan oikein vauhdikkaasti. Mutta sitten juuri paluureitille sattui toinen esine - iiiihana pehmolelu - ja Hippu vaihtoi esineen siihen. :o/ Mitenhän tuohon pitäisi sitten reagoida? No, tämä uusi esine tuli sitten loppuun asti ulos ruudusta. Toisella lähetyksellä alueen toisesta reunasta Hippu jäi nuuskimaan etuosaan jotain ja MERKKASI!! *kääk* Mikähän haju siinä oli, sillä Hippu kyllä jättää hanakasti omat merkkinsä.. Tämän jälkeen koissu kuitenkin painui hommiin ja haki ihan hienosti toisesta takakulmasta rukkasen ja palautti senkin ihan hyvällä vauhdilla suoraan. Tämä esine tuli jo melkein käteen asti... Kokonaisuutena Hippu suoriutui mielestäni ihan hyvin, JOS tuota merkkaamista ei lasketa...
Treenin jälkeen lähdin sitten jäljelle, joka oli nyt kerennyt "muhia" reilut 1½ tuntia. Tjaa'ah... :o/ Eipä tuohon nyt oikein tyytyväinen voinut olla. Kyllähän se jotenkin taaplattiin läpi, mutta tuntui, että väliin Hilima oli kyllä hiukan pihalla... Pysähdyin reilusti, jos näytti "eksyvän" tyystin jäljeltä, tosin aina se itse haki jäljen uudelleen. Kepin merkkasi, jos osui suoraan sen kohdalle. Jos oli pikkusen sivussa ja meinasí mennä ohi, pysähdyin, jolloin paikansi kyllä haistellen kepin. Viimeisen otti suoraan suuhunsa. Mutta kaikkiaan tuli tunne, että JOS tuo olisi ollut kisajälki, niin eksytty olisi ja lahjakkaasti! =o) Ahneella ON siis paskanen loppu...
Mitähän sitä nyt? Ensinnäkin: maasto oli vaikea eli kasvusto väliin niin korkeaa, että Hippu rämpi sen keskellä. Toiseksi: kepit oli sille nyt vasta toisen kerran mukana. Ja kolmanneksi: jalkojen välissä menevä liina häiritsee sitä selkeästi metsässä, sillä esim. lenkillä tuo ötö saa "paskahalvauksen", jos hihna menee sen jalkojen ympärille. Huomasi nimittäin selkeästi, että kohdassa, jossa kasvusto oli matalaa, Hippu ajoi jäljen ihan hyvin, eikä "hukannut" sitä.
Josko seuraavaksi etenisin niin, että laitan sille valjaat tuohon hommaan, katson helpomman maaston, pidän kepit edelleen mukana ja palkkaan niistä... Josko se vaikka pikkuhiljaa alkaisi onnistumaan? Tietty jos ajatellaan, niin Hippuhan on aina ajanut vain peltojälkiä, jossa on ollut makkaraa, eikä ainoatakaan keppiä. Ei kai minun pidä olettaakkaan, että se heti hoitelisi täysin metsäjäljen ja kapulat... *huoh* Hyvä minä, kuinka taas osaankaan pilata koko homman... *huoh x 2* Pitäisköhän vaan pysytellä siellä hakuhommien parissa, kun se tuolla ötökällä on kuitenkin jo aikas hyvin hanskassa! :o)
ps. Qirppana urheili esineruudussa keräämässä merkkejä ja "ylimääräisiä" esineitä pois ja kotona vielä pikkuisen sivulletuloja, seuraamisen alkeita nakkia imuttamalla ja maahanmenoja. Siinäpä sitä - yhdelle illalle - johon toki sopi myös pyörälenkki tyttöjen kanssa.
Kommentit