Tänään käytiin koko lauman kera kunnon metsälenkillä. Täytyy myöntää, että meinasi hiukkasen tulla kuuma talsiessa pehmoisella hiekkametsätiellä, johon ei tuullut ollenkaan ja aurinko porotteli edelleen pilvettömältä taivaalta. Doh, sattui ainakin oikein soppelit ilmat tälle lomaviikolle. :oD

Qiira oli vallan elementissään painellessaan pitkin metsiä eli sitä ei lämpö näyttänyt vaivaavan. Ja voe mahoton, kun metsä oli pikkukoiran mielestä täynnä ikäviä petoja! Ne kurjat olivat vielä varsin epäreiluja, kun hyökkäsivät oikein porukalla pienen, puolustuskyvyttömän koiranpennun kimppuun. Hiukka oli naurussa pitelemistä, kun seurasi Qirpan touhuja. Ensin nassikka nuuskiin ja tonkii jotain niin kauan, että muurahainen nipistää sitä tassusta. Hirmuin kiljaisu ja juoksuuun!! Samaan vauhtia takaisin haukkuen: "Missä se valtaisa peto on, joka uskaltaa purra suuren bc:n aristokraattisia tassuja!!!" Ja kun kakara pomppi aikansa yhdessä kohtaa, alkoi siinä haista melkoisen voimakkaasti muurahaishappo, joten suuri bc joutui poistumaan tuhisten paikalta... ;oP

Tuolla metsässä huomaa hyvin, kuinka paljon kakara pitää minuun yhteyttä. Se menee kyllä muiden matkassa, mutta tarkistaa aika usein, missä minä olen. Samoin yksi kutsu riittää ja Qirppa juoksee viivana luokse. :o) Samoin kotona se pysyy mukavasti ihan pihassa, välillä tosin uskaltautuu tutkimusmatkalle pellon reunalle, mutta sieltäkin tullaan saparo suorana heti kutsuttaessa. Etupihalla on edelleen kompostiverkosta tehty pentuaitaus, jossa pentu voi olla yksin. Siellä se viihtyykin hyvin niin kauan, kun muita ei ole aidan toisella puolella... :oP Silloin, kun olen itse ulkona Qiira pääsee tietenkin muiden mukaan.

Jeps, Tiina tulee pian hakemaan Sipsin, joka lähtee hänen mukaansa huomenna Nurmeksen näytelmiin - itse olen Iisalmessa tuomaroimassa. Nurmeksesta sheltti jatkaa kasvattajan luo Etelä-Suomen näytelmäturneelle, joten meillä on vähän aikaa tavallista hiljaisempaa. ;o)