Tylsä päivä tai siis ilta eli ohjelmassa ei mitään... No, ei kai tännekään tarvitsisi mitään kirjoittaa, mutta kun on jo niin tavaksi tullut! =oD Kuskattiin sentään likkojen kans "projektitarpeet" Niemelle eli järven toiselle puolelle vanhempieni luokse kuivumaan ja odottamaan maalaamista. Kunhan homma on valmis, niin esitellään ne sitten kuvien kera. ;o)

Sen verran tässä voinee jaaritella, että tuosta Qirpusta on tullut melkoinen "Minä Ite"! Minä Ite päättää nykyään ihan itse milloin haluaa mm. tulla sisälle. >:o( Mokomakin rellukka! Meinaa siis Minä Iteltä kadota korvat tuolla ulkona. *huoh* Toki siellä olisi niiiin mukava puuhastella ja olla, kun joutuu työpäivät olemaan sisällä ja leikkimään tylsillä leluilla. Ulkoa kun löytyy niin paljon kaikkia ihania "aarteita", joita kannella ja juoksuttaa taloa ympäri... Kukapa sitä nyt takaisin sisälle silloin haluaa. Aikaisemmin namipurkin vilautus ja iloinen kutsu sai pennun kiirehtimään sisälle, mutta nyt ei heilahda edes korvat. *huoh* Noh, ne namit kyllä kelpaa heti, kun sisälle ollaan viimein päästy (lue: haettu). :oP

Lisäksi minulla meinaa jo iskeä epätoivo, mitä tulee Minä Iten sisäsiisteyteen. Ei tuo vissiin opi ikuna, että ne tarpeet voisi tehdä sinne ulos. *huoh* Ulkona kun on niin paljon kaikkea mukavaa tekemistä, että tarpeiden teko unohtuu ihan kokonaan. Sitten tullaan sisälle: "Ai niin!" ja liriliriliri - lammikko... Kai tässä on alettava järjestelmällisesti käymään hihnassa ulkona, niin muistettaisiin myös SE, minkä takia sinne pääsee vähän väliä, kun olen kotona. Tässäpä tavoitetta - kakara sisäsiistiksi - kolmen viikon kesälomalle, kun ei tarvitse olla päivisinkään pitkiä aikoja kotosalla yksin. No, täyttäähän penikka vasta viikon päästä 4 kk, joten kai vuoden ikään mennessä tuokin asia opitaan - monen muun lisäksi... Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato! :o)