Qiira kävi päivällä hakemassa tähän palaan viimeisen rokotuksen eli kahden viikon varoajan jälkeen on sitten virallisesti oikeus mennä "julkisiin" koiratapahtumiin. ELL-käynnit on vissiin olleet tuon ipanan mielestä aivan jymyjuttuja, kun niin piti kiskoa neliveto päällä vastaanotolle... ;o) Tuon tosin selittänee noiden käyntien kohokohta eli paini Rape-velkun kanssa, joka oli jälleen yht'aikaa paikalla. Noh, jääpähän naperolle hyvä muistikuva paikasta ja kun lisäksi ELL Nina on niin ihana ihminen, niin mikäs tuolla on ollut vieraillessa. :o)

Sitten asiaan! Vaikka koko päivän taivaalta tuli tasaisesti vettä, niin onneksi se loppui illaksi ja pääsimme kuivina jälkitreeneihin. Alunperin suunnitelmissa oli mennä peltojäljelle, mutta pelto oli ihan lyhkäisellä ja suht kovalla sängellä, kun säilörehu oli tehty vasta muutamaa päivää sitten. Lisäksi pellolla tuuli aivan liian kovaa. Mutta parin päivän päästä siihen pääse oikein hyvin! Nyt jatkoimme sitten matkaa vielä jonkusen kilometrin metsään mäntykankaalle, jonka jäkälikön sade oli pehmittänyt.

Tein Qiipalle jälleen noin 100 metriä pitkän jäljen ja tallasin sen aika huolella. Jäkälään nimittäin ei ilman "tamppausta" jäänyt mitään jälkeä kulkupaikasta eli koetin pikkusen rikkoa pintaa helpottaakseni menoa. Jäljellä ei ollut yhtään nakkipalaa matkalla, mutta neljä nakkipurkkia "kapuloina" - pilkkitoukkapurkit on muuten loistavia: sopivan pieniä ja kannessa piskuiset reiät, joista hiukka tulee hajua ulos - ja päässä sitten isompi nakkipalkka. Lisäksi sinne tuli myös yksi "kulma", kun vastaan tulikin suht iso polku, jonka ylitystä en vielä mukaan halunnut.

Het alkuun sitten tyrin hiukan itse eli laitoin lähtöön aivan liian paljon nakkeja, jotka levisivät ja upposivat kohoavan jäkälikön sekaan... :o/ Eli lähtö oli hiukan vaikea nakkeja tonkiessa ja kun takaa vielä puhalsi melkoinen tuuli, joka levitti nakkien hajua, niin vaikeuksia oli. Noh, kärsivällisellä odottamisella ja pikku avulla päästiin sitten matkaan. Kokonaisuutena Qiira ajoi jälleen jälkeä hienosti ja tarkkoo väliin tosi hyvin askelia. :o) Ja joka purnukalle pysähtyi ilman apuja. Muutama hukka ja "tuumaustauko" meinasi tulla, kun takaa tuuli melkoisen voimakkaasti eli sieltä tuli "tuoreempia" ja voimakkaampia hajuja. Mutta hyvin pikkuipana nuo selvitti ja lähti jatkamaan ihan jäljellä. Kulmassa tuuli vei ensin ohi, jolloin pysäytin etenemisen. Tyhmänä en heti antanut lisää liinaa, mutta onneksi Tarja peesarina opasti löysäämään ja Qirppu sai mahdollisuuden tarkistaa suunnan. Sieltä se sitten itse löysi jäljen ja jatkoi taas hienosti menoa. ;o)

Ihan ei helpoimmasta päästä tuo maasto ollut tällä tuulella, joten tyytyväinen saa taas pikkulikan työskentelyyn olla. Nyt pitää hiukan ryhdistäytyä ja koettaa keretä ottamaan pari jälkeä viikkoon. Seuraava kuitenkin käydään tekemässä pellolle ihan perinteisenä makkarajälkenä eli vahvistetaan taas välillä tarkkuutta.