Hurautettiin illalla koko lauman kera jälleen metsälenkille. Täytyy kyllä ihmetellä kuin säätila muuttuu... Aamulla oli mieletön usva ja melko vilpoinen keli. Päivällä sitten pilvessä ja melkein satoi, mutta iltaa kohti alkoi selkenemään ja lopuksi tuonne metsään meinasi vallan läkähtyä! Topo-paappa alkoi jo kovasti puuskutella ja tallusteli loppumatkan hyvin rauhallisesti perässä. Melkein tässä toivoo tuon Vaarin puolesta, ettei edes tulisi sellaisia hirmuisia helteitä, niin sekin jaksaisi tallustella lenkeillä mukana. :o)

Paluumatkalla sitten pysähdyin pellolle tekemään Qiiralle "palauttavan" makkarajäljen. Nyt kasvusto oli tuolla pellolla oikein sopivan mittaista. Tein noin 60 metriä pitkän jäljen, jossa oli aika paljon nakkipalasia. Välillä joka askeleella, välillä joka kolmannella, välillä pätkä ilman ja sitten taas useampia. Päässä oli kulma vasemalle ja se jälkeen vielä suoraa vajaat 10 metriä ja "aarre" jäljen päässä. Pikkasen muuten tuli kuuma siinä hommassa, kun ei käynyt tuulen virettäkään ja aurinko paisteli oikein iloisesti... *puuh*

Qiira pääsi jäljelle melko pian eli haju oli todella voimakas. Napero on kyllä jo pätevä, kun se hoksaa heti pellolle tultaessa, mitä ollaan tekemässä: nenä painuu oistis maahan ja nuuskutus on kova. Nytkin lähdettiin vauhdilla matkaan ja eka kymmenen metriä mentiin hiukka liiankin vauhdilla - kylläkin ihan jäljellä - kunnes nappula huomasi, että täällähän onkin nyt herkkuja enempikin! Saman tien tipahti vauhti ja häntä ja juna lähti puksuttamaan hienosti askel askeleelta... :o) Kulmasta Qiira hurautti suoraan ja toppasin sen menon liinalla vajaan kahden metrin päähän. Siitä näki kyllä heti, että jälki hukkui, sillä vauhti kasvoi ja häntä kohosi ylemmäs. Pysäytyksestä Qiira ei juurikaan hämmentynyt, vaan alkoi kovasti etsiskellä jälkeä uudelleen ja löysikin sen itse. Hiukka oli suunta hukassa tuossa vaiheessa, mutta olin aivan hiljaa ja ainoastaan liinan avulla estin sen lähdön takajäljelle ja kun oikea suunta löytyi, niin hiljaiset kehut. Ja sitten tulikin palkka pian piilotetun nakkipussin muodossa! Hienosti meni muuten kakara itse maahan, kun odotti nakkeja.

Mielestäni jälleen oikein onnistunut treeni! Voi olla ihan hyväksi, että käydään välillä tekemässä pellolle näitä tarkkuustreenejä, niin josko näiden avulla pysytään siellä metsässäkin aisoissa, eikä mopo lähde keulimaan vauhdin suhteen. :oP Nuo kulmat täytyy myös ottaa harjoituksiin mukaan. Jostain vaan pitää kaivella lisävinkkejä, että mitä minun nyt oikein kuuluu itse noissa kulmatilanteissa tehdä. Mutta hauska paapero se vaan on - edelleen! Laskin tuossa, että tämä oli Qiiran "jälkiuran" treeni nro 11. Ja edelleen odotamme sitä ensimmäistä aivan p***lleen mennyttä jälkitreeniä... =oD

Kotona otettiin sitten vielä ennen iltaruokaa pikkuisen tottista. Seuraamisen ajatus on nappulalle jo ihan selkeästi muodostunut ja paikkakin on ihan jees. Eteentuloharjoituksissa tulee mielellään ihan lähelle, melkein liiankin lähelle - toisin kuin äippäkoira. :oP Maahanmeno onnistuu jo ilman apuja ja nopeasti, tosin siellä pysyminen on hiukka niin ja näin eli itse pitää myös olla tosi nopea. Tuo maahanmeno on nyt iskostunut niin, että tarjoaa sitä oitis myös ruokakupilla... *huoh* Mutta eiköhän se tästä - hiljaa hyvä tulee! :o)