Maanantai ja hakutreeni-ilta. Tänään paikalle ei meidän lisäksi päässeet muut kuin Rommi-laku ja Urho-mudi. Mentiin kuitenkin hakuradalle ja sotkettiin alue, jossa oli sopivasti kaksi umpipiiloa. Hipulle siis lyhyt treeni, jossa testattiin vain umppareiden ilmaisu. Toinen oli kyljellään oleva roskis, jonka kansi oli muutaman sentin raollaan ja toinen kuoppaan rakennettu laavu, jonka oviaukonkin sai tukittua. Hipun treeni siis lyhyesti ukko - tyhjä - ukko, eikä hiostavassa kelissä sen enempää kyllä muutenkaan olisi viitsinyt koiraa höykyttää.

Pojat treenasivat ensin ja Hippu pääsi viimeisenä hommiin. Intoa oli taas mukavasti autolta tullessa eli  ihan piti vingahdella ja vetää vainua nenä pitkällä. :o) Kyllä pikkurouva tietää, milloin mennään ukkoja etsimään. Eka pistolle lähetin oikealle ylärinteeseen, jossa kivien välissä roskis. Hyvin lähti kurua pitkin, irtosi ihan takarajalle ja sieltä haju ukosta ja hieno ilmaisu! Kun saavuin paikalle, niin siellä istui roskiksen luona haukkumassa. :o) Palkka tuli nyt ukolta. Väliin vasemmalle tyhjä, jossa kävi kallion takana ja sieltä sitten tuli "aikanaan" takaisin. Minun kun on ihan turha sitä huudella silloin, kun en näe koiraa ja se etsii jossain. Kutsun sitten, kun on itse tulossa pistolta pois. Tiedän, että tuo pitäisi toimia toisin, mutta kun ei kutsusta tule niin ei tule, tehköön hommia itse... Tämä riittää meille, kun ne tavoitteet ei ole siellä voittajaluokassa. :o)

Toiselle umpipiilolle lähetin sitten jälleen oikealle. Lähetettyäni hoksasin, että ensimmäisen kallion ylitettyään Hippu tulee notkokohtaan, jossa minä olin itse maalimiehenä Rommille ja umppari olisi vasta sen toisen kallion päällä. Olin aivan varma, että meno tyssää siihen ja koiruus palaa takaisin... *huoh* Mutta eikö mitä! Niin vain alkoi tosi reipas haukku irtoamaan hetken kuluttua eli Hippu oli painellut takarajalle asti! WoW! Ja hyvin paukutti taas, vaikka ei maalimiestä edes nähnyt umpparin sisältä. Hienoa - loisto tyttö!

Eli hyvin lähti haukut, kunhan kone lähti käyntiin. Roskiksella aloitti haukun heti, kun oli raosta kerran nuuskaissut. Laavulla oli kuulemma tullut ensin muutama "viu viu" ja sitten kunnon haukku. Liekkö miettinyt, että tyhmää, kun ei pääse kunnolla nuuskasemaan ensin. Ainoa heikkous noissa ilmaisuissa on nyt minun tulo paikalle... Haukkuu siis tosi hyvin niin kauan, kun olen vajaan kymmenen metrin päässä. Sitten alkaa vilkuilemaan ja haukku meinaa pätkiä. Olen nyt tullut melko "ronskisti" paikalle, kehunut ja yllyttänyt vain jatkamaan haukkua. Mutta muuten siis hyvä treeni ja seuraavaksi tehdään motivaatiotreeni haamuilla ja paaaljon ukkoja! :o)

Kotipihassa otettiin sitten vielä tottistreenit. Otin nyt seuraamiset tapsin kanssa, niin sain hiukan palautettua ruotuun, jos meinasi alkaa laiskottelemaan. Mutta nyt olikin huomattavasti topakampi ja ei tarvinnut kuin kerran pikkasen nyppästä muistutukseksi. Otin oikeastaan koko sarjan, pois jäi vain henkilöryhmä - yllättäen - ja A-estenouto - yllättäen! :o) Istuminen meinasi hiukka taas tökkiä eli tarjosi kauniita seisomisia! Kääk! Muutamalla toistolla ja hiukka topakammalla käskyllä saatiin onnistununeita suorituksia. Maahanmeno ja luoksetulo oli molemmat ok ja jälleen jätettiin mötkö odottamaan eteenmenoa. Välissä sitten otettiin tasamaanouto - ok- ja hyppynouto. Hypyssä räpelsi kyllä melko onnettomasti yli, mutta nouto sitten ok. Huoh tuota hyppyä. Eteenmeno noiden noutojen jälkeen ok eli meni suoraan ja vauhdilla.

Tämän jälkeen sitten leikittiin huisasti mötköllä ja hypittiin lisää. Väliin tuli muutama tosi karmea räpellys ja olin jo varma, ettei mene enää yli, mutta menee se! Väliin sitten saatiin muutama suht ok hyppy eli koskettaa, mutta menee muuten kunnolla yli. Eli ei kai tässä auta kuin joka ilta tehdä noita hyppyleikkejä. Mötköön Hippu käy niin kuumana, että sen avulla tuota on helppo treenata. Näyttää siis siltä, että kolinoista huolimatta hyppisi vaikka koko yön mötkön perässä esteen yli. Mutta on tuo metrinen vaan niin rankka hypättävä tuollaiselle hikisesti 48 cm korkealle kirpulle. *huoh* Kädet kyynärpäitä myöten ristissä täällä toivotaan, että Qiira kasvaisi hiukan isommaksi, mutta taitaa olla turha toivo... =oD

Jep ja loppuun myös Qiira pääsi leikkimään omalla pikkumötköllä. Topakasti toi leikittäväksi ja vahvistin tuomista nakkipalkalla. Vaikuttaisi, että ipanalle voi hyvin käyttää molempia palkkauksessa eli vaikka onkin niin suunnattoman ahne, niin myös leikki kelpaa välillä palkaksi. Hyvä hyvä! Otettiin myös pikkupätkiä seuraamisia ja menipä kivasti! Hyvin on oivaltanut homman ja paikkakin on vallan mainio. Ja ei häirinnyt keskittymistä yhtään vieressä hääräävä äippäkoira! Okei okei, seuraavalla kerralla tuo häiriötekijä viedään suosiolla pois! =oD

Tulipas tähän taas turinoita... Kellehän mie näitä oikein kirjottelen? Noh, kiva pistää itselle muistiin, että mitä sitä tulee touhuttua. Pakko mainita vielä, että Qiiralla oli päivällä "ihana" aarre. Katsoin ikkunasta, että mitä se niska kenossa raahaa hampaissaan ja häntä niin tötteröllä. Katsoin ensin, että se on isohko kannon palanen... Menin hakemaan koiria sisälle, niin neiti viipottaa aarteensa kanssa ihan eri suuntaan. Jahans! Nakkia avuksi, mutta ei meinaa sittenkään aarteestaan luopua. Onneksi kuitenkin nakkihimo voitti ja sain varastettua Ipanan "aarteen". Juu, oikein kunnon AARRE - märännyt LANTTU! *yök* Arvatkaa, meinasiko tulla yrjö kylään, kun kiikutin pennun aarteen Sulon hellään huomaan... *yök*