Startattiin matkaan Hipun ja Qiiran kanssa jo perjantaina kohden Mikkeliä. Näin ei tarvinnut aikaisin lauantaiaamuna kiirehtiä matkaan, vaan saatiin ihan kunnon yöunet. Yöpaikkana meillä oli Ollinmäen Viinitila Anttolassa, jonka pihassa oli kunnostettu vanha aitta majoittumista varten. Oikein mukava ja viihtyisä paikka! Ja seurana meillä oli Miia sekä Hipun Nasta-äippä ja Retku. Qiira olisi niiiin tykännyt mummosta, jolla toki ei lapsenlastaan vastaan mitään ollut, mutta pakko oli kiusanhenki mummelin kimpusta eristää. ;oP

Lauantaina sitten kohden KooKoo:n kisoja Mikkelin Rantakylään ja olipas seuralla aikas komeat puitteet kisojen järjestämiseen! Ja taisipa olla ensimmäinen kerta, kun olin agikisoissa, joissa oli kunnon liikenteenohjaus. Auton sain ihan kehän lähelle kivalle nurmialueelle ja kun sääkin ennusteista poiketen oli aurinkoinen, niin olipas mukava. :o) Täytyy sanoa, että hienosti järjestetyt kisat ja tuonne mennään kyllä toistekkin! Qiiralle päivän kohokohta oli Raffe-velkun kanssa painiminen eli velipoika tuli turisteilemaan kisoihin. Olipas kiva nähdä poikaa ja varsin komean vesseli siitä olikin kasvanut.

Mutta sitten ratoihin. Eka rata oli oikein mukavan oloinen ja matkassa muutama kinkkinen kohta. Hilippa lähti oikein mukavasti matkaan ja eka virheen saimme pujolla, kun akka muuttaa ohjaustaan... En ymmärrä mistä sain idean vääntää valssia pujon alkuun, kun en sitä sinne edes suunnitellut! Kieltohan siitä sitten tuli. Jatkettiin matkaan ja noin radan puolivälissä mun koipi alkoi sanomaan työsopimuksen irti... *huoh* Koitin kinkkasta koiran perässä ja lopussa sitten tippui vielä toiseksi viimeinen rima, kun Hippu joutui minua niin odottamaan... :o/ Kökön kökön kökkö! Ei antanu pohje myöten juoksemiselle. *huoh*

Miia suostui kipaisemaan toisen radan Hipun kanssa, kun ei minulla ollut mitään saumaa lähteä hyppikselle koiraa viemään. Väärinhän se olisi ollut Hippua kohtaan, kun se olisi joutunut vaan odottelemaan kävelyvauhtia liikkuvaa ohjaajaa. Onneksi Hippu on sellainen, että kuka vain voi sen radalle viedä, kunhan esteille pääsee. :o) Miialle sitten muutamat käyttöohjeet ja rataesittelyn jälkeen koiruli Miian mukaan. Itse hipsin hiukan kauemmaksi kuikuilemaan menoa radalla. Kylläpä hiukkasen jännitti, kun meno oli vallan kaunista ja radan loppu lähestyi... Vielä viimeiset hypyt ja nolla!! Wow wow! Se oli ihan oikiasti kaunista katsottavaa yleisönkin mielestä taputuksista päätellen ja siinä vaiheessa parivaljakko meni noin kolmen sekunnin turvin kärkeen. Ja eipä sieltä takaa enää kukaan samaan vauhtiin yltänyt, joten hieno 0-voitto supermiinuksella. Kiitos Miia ja hienoa Hippuseni!!

Makoisten yöunien jälkeen suunnattiin taas sunnuntaiksi kisapaikalle. Mun koipi kiukutteli edelleen. Kävellessä ei juurikaan ongelmia, mutta autas armias, kun koettaa juosta... *huoh* Sovittiin Miian kanssa, että katsotaan rataprofiilit eli vaatiiko ne miten kovavauhtista ohjausta ja päätetään sitten, kumpi Hipun radalle vie. Eka radalla oli het selvää, että Miia menee. Muutama kiperä paikka, jossa oli pakko ennättää koiran mukaan tai väärä este paukkuu... Niin se kyllä radalla sitten paukkuikin, mutta ihan siksi, kun Miia ei yksinkertaisesti tiennyt Hipun hakevan sellaisessa tilanteessa seuravaa estettä. Mutta muuten tälläkin radalla ihan oivaa menoa. Toisella radalla kentälle ilmestyi suorassa oleva kuusimetrinen putki, joten turha miettiä kumpi sielläkin koiraa kuskaa... :oP Jälleen napsahti väärä este, mutta hienoa oli nytkin meno. Eli kaikkineen ihan hienot radat parivaljakolta, joka ei koskaan ole yhdessä esteillä käynyt.

Mutta olipas ihan kiva reissu! Vähän harmittaa, kun itse ei päässyt kisaamaan, mutta toisaalta oli ihan kiva toimia vain koiran "huoltajana" ja joku toinen teki sitten varsinaiset työt. :o) Qiira oli koko reissun ajan oikein reipas pikkukoira ja ihanan helppo seuralainen. Nukkui kiltisti yöt ja käyttäytyi muutenkin oikein fiksusti. Kiitos Miialle vielä näinkin Hipun ohjauksesta. Pääsi pikkurouva kisaamaan lajissa, josta se ihan oikeasti tykkää yli kaiken! Ja jospas tuo mun kinttu tuosta kuntoutuu, jotta voin torstaina omissa iltakisoissa ohjata Hippua ihan kunnolla.

Ja huomenna olisi sitten ihan virallisesti ensimmäinen lomapäivä! Kolme viikkoa lomaa edessä - ihanaa!!