Ekat treenit Kieronmäessä sitten viimeisen hakukokeen... Ja koiruus ei vieläkään ole aloittanut juoksuaan, joten kovin korkealla ei odotukset kyllä olleet. Päätinkin het alkuunsa, että jos alkaa haahuilemaan omiaan, niin pistetään peli poikki suosiolla. :o) Tallattiin alue - josta tuli hiukka muotopuoli eli takakulma oli lähemmäs 80 metrin päässä keskilinjalta - ja Hippu pääsi hommiin vasta viimeisenä Papun, Nepun ja Kamin jälkeen. Oli muuten mukava huomata treenissä, että Neppu-tyttösellä on hyvin mennyt rullahommat jakeluun! Suotta siitä yritettiin mitään haukkuvaa tehdä, kun tuo rulla näkyy sopivan sille huomattavasti paljon paremmin. Neppu kun on niin Tiinan koira, että maalimiehelle jääminen haukkumaan ei vaan sopinut sille. Ja näkee, että Tiinan ja Samin omatoimitreenit on tuottaneet tulosta, joten hyvä te! :o)

Hilipalle sitten alueelle valmiiksi kolme ukkoa ja saivat sopia keskenään minne menevät. ;oP Hippu olikin yllättävän säpäkkänä autolta alueelle tullessa: kiskoi, vinkui ja haukahteli - aivan kuten ennenkin! Eka lähetys oikealle etukulmaan ja sinne sinkosi! Ja wau, millä vauhdilla! Kiersi tuulen alapuolelta ja kohta alkoikin kuulumaan kova haukku. Hyvä ilmaisu. Seuraavaksi lähetys vasempaan etukulmaan ja sieltä tarkistus ja tyhjältä pois. Etenin hyvän matkaa ja uudestaan oikealle. Jälleen lähti hyvällä vauhdilla kipuamaan rinteen päälle sen taakse häviten ja kohta alkoi kuulumaan haukkua kaukaa. Painui siis hajun matkassa takakulmaan, jonne minulla tuli kavuttavaa lähes 100 metriä hidasta rinnettä ylös. Koko tuon ajan jaksoi ilmaista hyvin ja voimakkaalla haukulla. Hyvä tyttö! Takaisin keskilinjalle ja vasemmalle, josta ukko löytyikin helposti läheltä ja myös tälle alkoi hyvin ilmaisemaan. Tosin oli välillä pessyt Salmen naaman, kun ei ole pitkään aikaan häntä nähnyt ja Salmehan on yksi Hipun suosikki-ihmisistä... ;oP

Mutta kaikkiaan Wau! Jos se aina menisi tuolla vauhdilla metsässä, niin oh hoh! En tiedä - omituinen otus! Kai sille sitten vain sattui kokeessa huono päivä ja silloin vaan ukkojen etsiminen ei ollut SE juttu. Koirat ei ole koneita ja aina ei vaan onnistu. ;o) Nyt toimi hienosti ja oli taas oma itsensä. Joten treenistä jäi tosi hyvä mieli. Pitäisi nyt vaan sen juoksunsa pois alta, niin päästäisiin vielä jonnekin kokeeseen tälle syksylle. Mutta ensi kesänä sitten viimeistään käydään kokeilemessa AVO-luokkaa uudemman kerran.

Lopuksi myös Qiira pääsi etsimään pari ukkoa. Tai oikeastaan hakemaan metsästä pois eli otettiin rinteeseen pari haamua, jotka painuivat piiloon ja kakara etsimään. Kauhia oli ipanalla vauhti ja näytti, että jalat menee huomattavasti lujempaa kuin pääkoppa... =oD Ja voi sitä riemua, kun sai tuoda metsästä pois ukkelin, jolla oli niiiin paljon nakkia!