Briardi-yhdistys järjesti matsärin Kajaanissa, joten suuntasimme sinne Qirppusen kanssa. Ystävissämme kun on useampikin briard-harrastaja, niin menimme kannatuksen vuoksi mukaan.:o) Hipunkin meinasin ottaa mukaan "treenaamaan" tulevaa ulkomaanreissua varten, mutta sillä alkaa olla juoksussa tärppipäivät menossa... Totesin, että voisi olla hiukan noloa seisoa jonossa muiden kanssa, kun pikkurouva seisoo selkä notkolla kuin lehmällä ja häntä sivussa. :oP

Pentuja oli mukana lähes 30 ja Qirppa kävi kehässä esiintymässä punaisen nauhan verran. Jatkossa ei sitten enää muuta irronnut. Mukana oli myös Rape-velkku, joka esiintyikin todella mallikkaasti ja oli lopulta sinisten pentujen toinen! Hienoa! Rape on oikein mukavan ja tasapainoisen näköinen poju ja on kyllä harmi, että sillä ei ole normaalit pallukat. :o/ Mutta onneksi noissa mätsäreissä voi esiintyä nuo "muotopuoletkin"! Koiria oli kaikkiaan niin paljon, että aikaa tapahtumassa meni reippaat kolme tuntia, mutta mikäs oli ollessa ja tuttujen kanssa rupatellessa, kun aurinko paistoi komeasti.

Loppupäivä meillä menikin sitten enempi ja vähempi laiskotellessa. Ajatuksena oli lähteä metsään jotain puuhaamaan, mutta en kuitenkaan saanut itsestäni niin paljoa irti... Hyi minua! :o/ Ensi viikolla pitänee taas ottaa itseä niskasta kiinni ja treenata vähän reippaammin! Illalla sitten otettiin Qiiran kanssa omassa pihassa hiukan tottista, jotta naapella oli edes jotain "viihdykettä".

Niin ja nyt meillä on ilmennyt uusi ongelma... *huoh* Qiira on alkanut karkailemaan omasta pihasta. Tai siis neiti laajentaa reviiriään hiukan liikaa tuonne peltojen suuntaan. Kutsuttaessa ei tee elettäkään tullakseen sisälle, katsoa napittaa vain. Jos ja kun lähtee hakemaan, niin neiti painelee korvat niskassa eri suuntaan. *huoh* Tänään kylläkin sinkosi itse pihaan, kun naapurista kumahti voimakas koiran haukku. Karkulainen katsoi paremmaksi paikaksi oman turvallisen pihan. :o) Mutta mitä ihmettä tuolle keksii?? Perässä on aivan turha juosta ja ei se oikein vastaa tarkoitustaan. Syynähän tuohon on se, että Qiira rakastaa ulkona olemista ja siellä puuhailua. Pakoon luikitaan, kun ei kerrassaan halua sisään. Narun nokkaan en halua laittaa, koska sen jälkeen se irti oleminen vasta onkin yhtä juhlaa. Pitikö tässä sittenkin alkaa vielä tarhan rakennushommiin? *huoh*