Pyörähdettiin pikaiseen Paavolassa Hilipan kanssa, vaikka se vielä "juokseekin". Tuntui vaan, että pitää pikkurouvankin päästä tekemään jotain järkevää tuon jatkuvan itsensä tyrkyttämisen lisäksi... :oP No, Inka-mummeli on sen verran höpsö, että lähtee Hipun höpötykseen mukaan ja sitten mennään "kahdessa kerroksessa" pitkin huushollia. *huoh* Onneksi tuo lapsukainen ei vielä ole noiden kahden touhuihin lähtenyt mukaan ja Vaari makoilee minun jaloissa "turvassa" varsin tungettelevalta naikkoselta.

Mutta siis sinne Paavolaan. Kentällä olikin jo paljon porukkaa, vaikka kuvittelin ennättäväni ennen arkitottisryhmän alkua. Mentiin sitten nurmikentälle, joka olikin varsinainen heinäpelto. :o( Eipäs siinä kovin isoja voinut ottaa, kun ei juurikaan pystynyt heinikossa kävelemään. Otin kuitenkin seuraamista, istumisen, maahanmenon luoksetuloineen sekä seisomisen ja eteenmenon. Kylläpäs oli pikkurouva taas täynnä intoa ja mopo keuli ihan urakalla. Edistää, edistää ja taas edistää... *huoh* Mutta mielellään teki ja hyvällä motivaatiolla, joten en hirveesti puuttunut, kun oma kulkukin oli niin epätasaista, että saattoihan siinä itsekin viestiä koiralle ihan mitä sattuu.

Jättävät meni ihan ok, paitsi että ekan maahanmenon istui. Joko käsky tökkäsi tai sitten siinä oli sitäkin, että litimärkä heinikko ei kauhiasti houkutellut makaamaan. Toisella yrittämällä ja paljon napakamalla käskyllä sitten meni maahan. Luoksetulo hyvän vauhdikas ja seisomisen stoppi ihan ok. Ja eteenmeno hieno eli ei keulinut, mutta irtosi suoraan ja vauhdilla. Hieno tyttö! Loppuun sitten paljon mötköleikkiä ja kyllä oli Hipulla mukavaa, kun pääsi töihin. Noutoja en sitten ottanut, kun esteiden ympärillä oli väkeä kuin pipoa, joten ei viitsitty mennä sinne tuoksuttelemaan. ;oP

Paavolasta lähdin sitten KS:n nurmelle tekemään Qiiralle keppijäljen. Jäljestä tuli aika hankala paikoin eli tuuli painoi sivuun ja oli niin märkää, että vesi roiskui. *huoh* Jäljellä oli kuitenkin pituutta reippaat 100 metriä ja matkalla yhdeksän keppiä noin 35 askeleen välein. Nyt oli siis tarkoitus testata reagtiot kepeille. Lisäksi vaikeutta toi se, että kerkesi tulla aika hämärää. Eihän se toki nenun käyttöä haittaa, mutta olen huomannut, että pikkuinen "pööpöilykausi" vaivaa neitiä ja pimeällä se rekisteröi kaikki uudet äänet ihan eri tavalla. Vaikuttaa siis siltä, että hiukan meinaa pimeällä pikkuista pelottaa??

Ennen jäljelle menoa leikittiin hiukan yhdellä kepillä ja nakkasin sen muutaman kerran ja tuonnista sitten nakkipalkkaa taskusta. Kovasti innostui tästä leikistä. Sitten mentiin jäljelle ja lähti ihan hienosti menemään ja ekalla kepillä suorastaan hyökkäsi sen kimppuun!! Eli heti keppi suuhun ja leikkimään. Pikku riekun jälkeen sai sitten nakkipalkan ja jatkettiin eteenpäin. Taas lähti ihan hyvin, mutta stoppasi, kun liina nousi liikaa jalkojen välissä ja piti jäädä ihmettelemään... *polo, ku akka tumpuloi ;o)* Jatkoi, kun laitoin liinan paremmin ja taas hyökkäsi löytyneeseen keppiin nro 2 suoraan kiinni - hyvä hyvä!

Keppi 3 sattui juuri siihen märimpään kohtaan ja vielä kova tuuli. Siinä jälki kyllä hukkui aika totaalisesti ja jelppasin sen verran, että pysähtymällä "ohjasin" löytämään kepin. Tämän kohdan jälkeen oli helpompaa ja meni ihan hienosti - muutamaa äänien tai ohikulkijoiden ihmettelypysähdystä lukuunottamatta - ja kepit 4, 5 ja 6 nousivat samalla innolla. Sitten tuli käännös, jossa tuuli taas vaihtoi suuntaa ja painoi ohi, joten 7 keppi meinasi mennä hutiksi ja kun vielä viereinen pensas kahisi epämääräisesti, niin sitäkin ihmeteltiin. Pysähdyttiin siis jälleen ja yhdessä riemuittiin löydöstä. :o) Loput eli 8 ja 9 keppi nousi taas oikein mallikkaasti. Viimeisellä kepillä sitten leikittiin extrapaljon ja napsittiin nakkipalkkaa taskusta.

Kaikkiaan olin tyytyväinen, vaikka jäljestys pari kertaa tökkäsikin ihmettelyihin ja jouduin antamaan uuden käskyn jatkamiseen. Mutta selkeästi kapulat oli nyt huippujuttu eli kaikki nappasi itsenäisesti suuhun ja oli selkeästi innoissaan löydöstään. Jospa se tästä ajatus alkaa pikkuneidille kirkastumaan! Seuraava jälki käydään kyllä tekemässä metsään ja annetaan vanheta hiukan pidempään. Katsotaan löytyykö keppien löytymisen riemu myös siellä. :o)