Jep, kurjat ilmat jatkuu, mutta tänään väliin sopi hiukan räntäsadettakin puhtaan vesisateen lisäksi. Piipahdin Paavolassa tsekkaamassa kentän kunnon ja se oli aivan jäätikkäällä. Ei siis puhettakaan, että sinne olisi voinut mennä mitään treenilöimään... :o( Paineltiin sitten koko lauman kanssa kunnon metsälenkille pitkästä aikaa. Siellä sentäs pystyi kulkemaan hyvin, kun lumi oli kadonnut melkein kokonaan ja kurjassa räntäsateessa ei edes nähty ketään muita kulkijoita. Veteraanitkin meinasi valan revetä liitoksistaan, kun saivat juosta oikein kunnolla. Vaari tosin meinasi heti alkumatkasta olla hukassa, kun dementikko lähti vallan väärään suuntaan... ;oP

Autolle palattua sitten koin melkoisen yllätyksen, sillä Hopeanuoli - autoni on siis hopeanharmaa farmari Astra, josta sen nimi - oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi! Auton ympärys oli täynnä pieniä metsäkauriin - täällä suunnalla ei tietääkseni muita vastaavia ötököitä ole - sorkan jälkiä! Ja niitä tosiaankin oli sen ympärillä eli eläimet eivät ole vain ohittaneet autoa, vaan ne olivat pyörineet sen ympärillä tutkailemassa outoa metsään ilmestynyttä laatikkoa. Hauskan uteliaita ja rohkeita elukoita, sillä uskoisin, että auton ympärillä on ollut melkoisen voimakkaana niin koirien kuin minunkin hajut. No, eivät kuitenkaan olleet konepellillä käyneet tai en ainakaan löytänyt jälkiä moisesta. :o)

Kotimatkalla piipahdin sitten katsomassa Nepun masua. ;o) Siellä se mamma vaan jatkaa paisumista ja oli ihana tuntea pennun voimakkaat liikeet masusta. <3 Ui... Pian pääsemme nuuskimaan ihanaa pennelituoksua!