Pikkuneiti taisi illalla osoittaa mieltään akalle... Ei vissiin tykänny, ku akka paineli illan päätteeksi paapomaan siskolikan lapsia ja jätti rintsessan kotiin. Tähän asti Neiti on iltapisu ja -kakkareissullaan hipsinyt tuossa viereisellä pellolla tai tontin takana olevalla pellolla tai sitten oman tontin pusikossa niin, että kaulapannassa roikkuva vilkkuvalo paljastaa olinpaikan. Sieltä sitten huhuilun jälkeen tulee vauhdilla hakemaan palkkaherkkua. Tänään ei sitten näkynyt eikä kuulunut!

Ei muuta kuin akalle kengät jalkaan ja katsomaan pellolta, että minne asti se natiainen on painellut. Huhuilin ja kutsuin, mutta ei näy ei kuulu!! Ja varmaan myös koko kylä kuuli huhuiluni, sillä pakastuvassa illassa ääni kantaa aikas hyvin. Alkoi jo sydäntä kylmätä, kun iloisesti vilkkuvaa valoa ei vain näy. Lisää vaatetta hakemaan ja mielessä oli jo ojan pohjalla auton töytäisemänä hengettömänä makaava pikkukoira... :o/

Sitten alkoi ilokseni näkymään tuttu välke, MUTTA tieltä päin!! Voi kääk! Tähän asti tuo tien suunta ei ole kakaraa houkutellut pätkääkään, koska isotkaan koirat eivät mene sinne. Ovat oppineet, että hiimailla saa tuolla pusikossa ja takapellon suunnalla, mutta tielle - matkaa pihasta noin 50 m -  EI mennä vaikka siellä menisi miljoona ihmistä HK:n sinistä käsissään. Ja Qiira on ottanut hienosti mallia isoista. Mutta nyt oli sitten mennyt ilmeisesti tielle asti, kun en osannut edes sieltä suunnasta katsella... :o( Onneksi pikkukoiralla oli enkelit matkassa ja vahinkoa ei sattunut, mutta nyt loppui myös naperon ulkoilut ilman kokoaikaista valvontaa. Ei pidä näköjään luottaa liikaa tuohon keskenkasvuiseen kakaraan. *huoh*