Laitetaas tämä tähän ihan oman otsakkeen alle ylös, niin mahdolliset uteliaat huomaa... ;oP

Elikkäs reissuun suuntasin jo keskiviikkona, jolloin köröttelin Jyväskylään Qiira mukana. Qiira jäi matkanvarrelle Minna poikien - Jouko ja Jarre - sekä Nepun Lara-tyttären seuraan Sanskun hoiviin. Loppu karvalauma jäi kotiin Timon isän hoitoon eli hän hoiteli koirien ruokinnan ja ulkoilutuksen sen aikaa, kun Timo kotiutui viikonlopuksi töistä. Kovasti siis kiitoksia molemmille koiravahdeille! =o) Keskiviikkoillan aikana ajoimme vielä Minnan kanssa Helsinkiin yöksi, koska lento lähti torstaiaamuna pian kuuden jälkeen. Siellä matkaretkueeseemme liittyi vielä Katja lennettyään paikalle Oulusta. Kiitos majoituksesta Outille ja Ramille.

Torstaiaamuna sitten lähdettiin varsinaisesti matkaan. Lento meni Amsterdamin kautta, jossa vaihdoimme konetta ja sieltä sitten jatkoimme suoraan Birminghamiin. Perille päästyämme suuntasimme lentoasemalta kätevällä "ilmajunalla"  - tuo härveli kulkee kuskitta ilmassa olevilla kiskoilla asemien väliä edestakaisin ja on maksuton - rautatieasemalle, josta onkin suora yhteys NEC:iin, jossa näyttely järjestetään. Sielläpä se päivä sitten vierähtikin tallaillessa ympäriinsä näyttelyaluetta myyntikojuja katsellen.

Siellä se siintää! Tervetuloa Cruftsiin, maailman suurimpaan koiranäyttelyyn! =oD

Viisi valtavaa hallia täynnä myyntikojuja ja välissä myös niitä näyttelykehiä. Torstai oli kiertelylle aivan loistava päivä, sillä silloin paikalla on vähiten yleisöä.

Bortsuihmisen paratiisi! Näitä kojuja löytyi muutamia eli myytävänä vain ja ainostaan kaikenlaista bc-aiheista tavaraa... Jotain pientä lähti väkisin mukaan, mutta kiitettävästi sain itseni hillittyä! :o)

Tämän taulun olisin ehdottomasti halunnut... Mutta hiukka hankala kuljetettava lentokoneessa. Lähti sieltä kuitenkin muutama muu mukaan... ;oP

Juu, kyllä se se on eli koirien kusetuspaikka. Sisällä hallissa! Pääsi sieltä vissiin jostain uloskin!

Välillä kävelimme tokokehän ohi, jota seurasimme hetken. Sen verran, että totesimme touhun eroavan aikas huimasti meidän tokoilusta. Seuratessa ohjaajalla on käsi liimattuna koukkuun merkiksi koiralle, nouto tehdään pehmolelulla ja ohjaaja saa pitää käsiään mahan päällä merkkinä koiralle. Ruudussa koiraa ei laitettu varsinaisesti ruutuun, vaan lähetettiin parin tötterön valistä tolpan viereen makoilemaan, jne. Yläkuvassa menossa paikallaan istuminen ja noista koirista oikealta lukien toinen ja kolmas nousi seisomaan. Oikeanpuoleista bortsua ohjasi muuten melkoisen iäkäs vanha mummeli... ;o)

 
Juu ei, ei tämä koira ole kuollut kehään, vaan se suorittaa paikkamakuuta! Juu'uh! Siellä koirat "siliteltiin" maahan ja sinne ne jäi pötköttelemään ketarat suorana! =oD Tärkeintä ei siis ollut tyyli vaan se, että koira pysyy siellä, minne se jätettiin.

Areenalla pyöri koko päivän erilaisia esityksiä, agilityä ja flyballia ennen ryhmäkehiä. Kävimme hetken istumassa - lepuuttamassa jalkoja - katsomossa ja seurasimme flyballia ja yhdet agikisat. Agikisa oli hienoinen pettymys eli mukana vain muutamia koiria per säkäluokka ja taso suorastaan kamalan surkea... Ilmeisesti kyseessä oli joku alempitasoisten luokka - olihan?? =oD

Pitkän päivän päätteeksi sitten lähdimme NEC:stä takaisin rautatieasemalle odottelemaan retkueemme viimeistä jäsentä eli Erjaa saapuvaksi. Sittenpä ohjelmassa olikin enää majapaikkojen etsiminen eli Minna ja Katja hyppäsivät junaan kohden keskustassa olevaa hotelliaan ja me Erjan kanssa menimme taksilla läheisessä Sheldonin kaupungiosassa olevaan majataloon. Meidän majapaikka oli oikein viihtyisä pieni muutaman huoneen B&B-majatalo ja ihan harmittaa, kun en napannut siitä ja huoneestamme kuvaa.

Makoisten yöunien jälkeen suuntasimme pe-aamuna bussilla näyttelyyn. Jatkoimme kiertelyä siitä, mihin edellisenä päivänä jäimme. Iltapäivällä suuntasimme junalla Birminghamin keskustaan ihmettemään paikallista menoa. Ihan pisti silmään katuvilinää seuratessa, että varmaan 80 - 90 % ihmisistä on ulkolaisia eli aidon englantilaisen näköisiä kulkijoita on todella vähän. Tästä itseasiassa juttelimmekin bussipysäkillä aamulla erään ystävällisen paikallisen herran kanssa. Tämä tyyppi ilmeisesti totesi heti, että jaahans, pari turistia ja ystävällisesti kertoi, mihin bussiin meidän on syytä hypätä. Niin, tuolla kun bussit kulki puolen tunnin välein, mutta milloin, olikin sitten ihan eri juttu! Keskustassa kävimme sitten syömässä ja pällistelimme "maisemia".

Jep, tällainenkin tuli vastaan!

Nämä rakennukset olivat tosiaankin vierekkäin - vanha ja uusi niin sulassa sovussa! Ja huomatkaa muuten ilma: siellä ei satanut! Ihmiset istui mm. terassilla syömässä. Illan päätteeksi Minna ja Katja jäivät hotellilleen ja me Erjan kanssa "seikkailimme" junien ja taksien avulla omaan majapaikkaan, mutta se onkin sitten jo ihan oma tarinansa... ;o)

Lauantaina olikin sitten ohjelmassa bortsujen arvostelu, joita oli ilmoitettu kehään 422 kpl. Joten aamuyhdeksästä iltapäivän viiteen maailma oli hyvin musta-valkoista - sentään jokunen väripilkkukin osui sekaan - ja koko tuon ajan istuin visusti uros- ja narttukehän välissä penkillä. ;oP Itse ehken hieman yllätyin kehässä esiintyvistä koirista... Voi oikeastaan sanoa, että koirat olivat hyvinkin saman tyyppisiä ja hyvin paljon niiden vanhemmissa oli Australialaisia koiria. Odotin ehkä jotain muuta. Lisäksi koirat käyttäytyivät oikein kauniisti kehässä ja esiintyivät hyvin. Tuosta koiramäärästä silmiini osui ehken vain puolenkymmentä koiraa, jotka kantoivat häntiään liian korkealla. Ja hyvin sopi yli 30 avoimen luokan urosta kehään yht'aikaa ilman urinoita. ;oP

Valokuvia otin sieltä täältä ja ensin ajattelin kuvata kaikki luokkavoittajat, mutta se osoittautui aika mahdottomaksi kahden yht'aikaa pyörivän kehän takia. Niinpä napsin kuvia "tärkeimmistä" luokkavoittajista ja sitten vain omaa silmää enemmän miellyttäneistä koirista. Samalla huomasin, että minustahan on tullut aivan vinksahtanut trikki-värisiin koiriin... Tjaa'ah, mutta joku niissä vain kiehtoi tai sitten ne vain erottui massasta! =oD Mutta tässä joitain kuvia, laadultaan tosin aika heikkoja, kun en osannut oikein käyttää Miinalta lainassa ollutta pokkaria... :o/

CC narttu AM CH Borderfame Gift Of Love
(Borderfame Touch O Light - Borderfame Mystic Dream)

res-CC narttu Locheil Playing The Game at Tuffeigha
(Pikkupaimenen Fair Play - Locheil Gearasdan Pretty Women)
Suomalaista suvussa eli Minnan Joukon tyttö! Onnittelut! Muutenkin oikein kaunis ja kauniisti liikkuva narttu. Minun makuun parempi kuin voittanut ja ei, en ole puolueellinen.

Vasemmalla ROP CC uros Tonkory Illusion
(Kimy vd Florettyhof at Tonkory - Tonkory Xotic)
Oikealla res-CC uros IT CH Tonkory Incognito
(Kimy vd Florettyhof at Tonkory - Tonkory Xotic)
Veljekset siis korjasi koko potin! =oD

Veteraaniurosten 1:n CH Madeleys Time Challenger
(Nahrof No Comment - Madeleys Hit The Rite Note)
Tuossa kuvassa näyttää jotenkin toooosi paksulta ja karvaiselta, mutta luonnossa oli parempi. Itse asiassa urosten "PU-luokassa" olleista oisin suonut voiton tälle koiralle.

Veteraaniurosten 3:n Sianworth Celtic Magician
(Brooksbid Country Classic - Woolram Blush at Sianworth)
Itse tykkäsin tästä herrasta... :oP

Limit-urosten 2:n Tosari Bardonecchia
(Rosmarinus The Rainmaker - Tosari Chimera)
Tämä oli myös vallan komea poika.

Käyttöluokan urosten 1:n Bekkis Virtuoso Cdex Udex Wdex
(GrandverMaster Copy - Bekkis Rhapsody)
Siis oooh! Tähän koiraan ihastuin ja oisin ottanut mukaan, jos oisin saanut! <3 Uroksen poika CH Bekkis Whirlwind oli myös kehässä avoimessa luokassa ja oli aivan isänsä kopio. Oih, kauniita...

Undergraduate-narttujen 1:n Lydeardlea Buttons And Bows of Belsmard
(Littlethorn Continental - Lydeardlea Satin And Silk)
Ihana! Tämä narttu pisti silmääni heti kehään tultuaan, sillä se jotenkin poikkesi muista. Ok, kevyempi - Qiiran oloinen? ;oP - mutta ennen kaikkea sen eloisuus poikkesi muista. Pääosinhan nämä koirat esiintyivät hyvin hillitysti ja rauhallisesti, mutta tämä tyttö oli tulta ja tappuraa ja sillä oli kivaa!!

Limit-narttujen 1:n Madeleys Posh Spice
(Madeleys Time Challenger - Madeleys Picture Puzzel)
Okei! Trikkihän tämäkin, mutta kaunis! Ehkä aavistuksen liian pieni eli muutama sentti korkeutta lisää, niin vielä parempi. Niin ja voittaneen veteraaniuroksen jälkeläinen. ;oP

ROP:n valinnan jälkeen olikin sitten melko valmista kamaa painumaan majapaikkaa kohden. Piipahdimme vielä Erjan kanssa syömässä paikallisessa pubissa ja nyt voin kehua syöneeni myös aitoa Yorkshirelaista vanukasta ja muutenkin ruoka oli oikein maukasta - ja epäterveellistä! Ja sunnuntain ohjelmasa olikin enää kotimatka, joka alkoi lennolla Birminghamista aamulla yhdeksän jälkeen ja Jyväskylässä Minnan luona olimme joskus samoihin aikoihin illalla. Yöunet Minnan sohvalla ja maanantaina kotiin. Aika rankkakin reissu, mutta aivan ihana! Kiitos Minnalle, Katjalle ja Erjalle loistavasta seurasta! Ehkä vielä joskus onnistun pääsemään uudelleen...