Pitkä viikonloppu Varkaudessa vaihtelivissa olosuhteissa. Lauantaina paisteli aurinko ja väliin meinasi olla suorastaan kuuma, sunnuntaina sitten satoi väliin kaatamalla... *huoh* Kami oli meillä yökylässä perjantaista ja la-aamuna starttasimme hyvissä ajoin matkaan ja tutusti Qiira-maskotti pääsi mukaan.

Lauantaina kisattiin siis joukkue-SM:t ja meillä oli pitkästä aikaa seuraedustus mukana. Joukkueeseen kuului auspai Oscar ja Anne, auspai Sara ja Eeva, borcol Papu ja Salme sekä Kami ja minä. Oscar ja Anne aloittivat ja joutuivat heti ensimmäisinä radalle. Oscar varasti aika törkeästi kähdön, mutta onneksi Anne sai pelastettua alun hankalan kuvion ja loppuaratakin meni ok eli heille pudas rata! Hieno aloitus! Seuraavana Sara ja Eeva, joiden kohtaloksi koitui puomin kontaktivirhe, kun Sara tipahti vinoon alas puomilta. Kolmantena joukkuueestamme starttasivat Papu ja Salme, joille radalta 10 puomin kontaktista ja yksi rima. Viimeiset koirakot lähtivät radalle käännetyssä järjestyksessä ja meidän sijoitus oli tässä vaiheessa 29., joten Kami minä startattiin 15:sta parina radalle. Kami oli jälleen oma itsensä ja tuloksen meille puhdas rata. Lopputuloksissa joukkueemme oli sitten yhteistuloksella 5 sijalla 13./43 ja tähän olimme kyllä enemmän kuin tyytyväisiä! =o) Hyvä meijjän joukkue!!

Yö vietettiin Mallan mökillä, jossain korven keskellä järven rannalla. Juu, turha tulla kysymään, missä se mökki tarkalleen on, sillä niin monen mutkan takana se oli! Siinä olisi Grönholmikin jäänyt pikataipaleella kolmanneksi, kun painelin Mallan pikku Pösön perässä mutkaisia sorateitä... =o) Mietin jo hetken, että niinköhän saan ilmoittaa että juu, ei me tulla yksilökisoihin, kun olen eksynyt jonnekinpäin Keski-Suomea... ;oP

Sunnuntaiaamu valkeni kovin sateisissa tunnelmissa ja sade jatkui, kun pääsin kisapaikalle. Melkein heti pääsinkin tutustumaan hyppyrataan ja sade senkun kiihtyi. Onneksi meidän starttivuoro oli jo alkupäässä, sillä olisi ollut melko kurjaa odotella rataesittelyn jälkeen useampi tunti omaa vuoroa. Kenttä lainehti tässä vaiheesa jo vedessä ja rapa lensi. Olosuhteiden lisäksi rata oli aika kinkkinen ja se alkoi näkymään myös tuloksissa. Kami oli aika omituisen tuntoinen ennen radalle menoa ja en oikein saanut siihen sellaista normaalia kontaktia ja se näkyi sitten menossa. Eka rima alas, joten kartturille heti "paska"-fiilis ja alun kääntelyt ei menny sitten millään ja pituudelta koiruus paukaisi sitten väärälle esteelle ja hyl! Ei oikein kuunnellu pölkkäri, sillä normaalisti se kyllä on kääntynyt kiltisti mukaan, vaikka kartturi olisikin ollut myöhässä! Nyt vilkaisi minua kerran: "Juu, juu, mää tuun ihan kohta kunhan oon hypänny ensteks tän muurin..." Eli siihen loppu meidän meno niissä kisoissa.

Tokihan se pikkasen harmitti, mutta sitten oikeastaan alkoi naurattamaan! Jep jep! Koirat on koiria, myös pienet belgipojat eli aina ei voi voittaa. En tiedä ottiko olosuhteet pölkkäriäkin pannuun, mutta tällä kerralla näin. Ja ei tuolla radalla muutenkaan tuloksilla juhlittu, jos ajatellaan, että mukana oli noin 145 koiraa ja vain noin 20 sai 0-tuloksen, joten ei se ihan läpihuutojuttu ollut. Innostuin kuitenkin jäämään paikalle seuraamaan myös finaalit ja olipas taas jännää! Kyllä agiliito vaan on HIENO laji ja kaikki on NIIN pienestä kiinni! Upeaa! Hieno viikonloppu eli kiitti Kami - ja Henna - kun pääsin kuitenkin kokemaan noi skabat! Katellaan jatkoa sitten heinäkuussa... ;o)