Heh, innostuttiin lähtemään jälkitreeneihin - taisi olla kolmas kerta tälle kesälle - kun Kami oli hierottavana ja agiliitelyt jäi väliin. ;o) Tein nyt itse jäljen Qiiralle ja nyt ei jäljelle laitettukaan keppejä, vaan leluja. Tämän "idean" sain Teijalta, joka kouluttelee virkakoiria. Niidenhän tulee nostaa jäljeltä kaikki esineet ja yleensä siellä on kaikenlaista pikkuruista käyttöesinettä. Tähän ehdollistuttuaan koiralle on aivan sama, mitä siellä jäljellä on, kunhan se haisee ihmiselle. Omalla koiralla aikanaan ekaan pk-kokeeseen mennessään, ei sille ollut kertaakaan tehty keppijälkeä ja niin sieltä vaan oli noussut kaikki 6 kepakkoa sen kummemmin ihmettelemättä. Aattelinpas sitten kokeilla Qiipallekin tätä eli josko se innostuisi noista leluista enempi, kun pelkät puiset kepit ei ole niin mukavia. Jos siis tällä tavoin saadaan intoa jäljestämiseen lisää.

Itse jälki oli sitten fiasko tai siis se maasto, jonne sen "tarvoin"! *huoh* Pituutta tuli ehken vain se 200 metriä, mutta kasvustoa oli aivan liikaa. Mietin jo, että olkoon, haen itse lelut pois, kun ei tuossa ryteikössä pikkukoira pääse minnekkään. :o/ Käytiin kuitenkin tarpomassa. Qiira lähti ihan hyvin etenemään alussa, kun maasto oli helpompaa. Eka esine tuli aika nopsaan, pysähtyi nuuskimaan ja nappasi suuhunsa kiikuttaen minulle: "Iiihana tossu löytyi! Kato äitee! Täällä oli TÄMMÖNEN!" Hetki leikittiin lelulla ja otettiin namipalkat. Sitten jatkettiin ja hyvällä tempolla pikkukoira lähti eteenpäin. Toisella esineellä sama homma! *jep, näyttääpä hyvälle* Sen jälkeen maasto oli sitten ihan p**stä Qiiralle. Joutui pomppimaan, koetti etsiä parempaa kulkupaikkaa ja tämän seurauksena hukkasi jäljen pari kertaa. Kakrusta näkee kyllä, kun jälki hukkuu, sillä se pysähtyy kokonaan. Pikkuisella liinan ohjauksella saan sen palaamaan takaisin ja lähtee kyllä jatkamaan heti, kun jälki löytyy uudelleen. Taaplailtiin kuitenkin jälki läpi - tasaisemmat kohdat meni ihan hyvin - ja kaikki lelut löytyi itsenäisesti. Ja varsinkin viimeisenä ollut pikkunalle oli aivan ihana ja sillä leikittiin vielä autolle palatessa.

Mutta että sellainen juttu. :o) Täytyy testata uudelleen ensi maanantaina ja nyt kylläkin tehdään jälki huomattavasti helpompaan kangasmaastoon. Katsotaan siis, kuis napero menee, kun ei tarvitse ryteikössä hyppiä, vaan kulku on helpompaa.

ps. Ja olihan meidän treenissä hiukan dramatiikkaakin... =oD Kaksi jäljen tekijää eksyi! Toinen oli kylläkin vain kääntynyt tielle takaisin tultuaan väärään suuntaan ja seonnut risteyksistä. Toinen eksyi sitten kunnolla metsään. Onneksi tämä metsään eksynyt oli kokenut maastossa kulkija puhelin mukanaan ja osasi lopulta "pelastaa" itsensä takaisin tekemälleen jäljelle. Koiran kanssa ei hirvitty lähteä perään, kun jäljelle tuli pituutta tosi paljon harhailun takia ja lisäksi jälki meni mahdollisesti sekaisin. Yksikään treeniemme koirista ei sentään vielä ollut niin kokenut. Tosin hätävarana oli "eksyneen" perheen kotona oleva virkakoiran uralta eläkkeelle jäänyt rajakoira eli nou hätä! Tämä sesse kun osaa tällaisen jäljestämisen ja urallaan on ajellut muutaman kymmenen kilometrin jälkiä... ;oP Toisesta olimme hetken tosissaan huolissaan, kun emme tienneet yhtään missä on ja puhelintakaan ei hänellä ollut. Neppu sitten ajoi hänen jäljen tielle ja tämän perusteella osattiin lähteä autolla etsimään, kun totesimme, että on lähtenyt väärään suuntaan. No, loppu hyvin, kaikki hyvin eli semmoset treenit! =o)