ELL:ssä käytiin. Ensin tutkittiin refleksit ja ne oli selkeästi takapäässä heikentyneet. Varsinkin vasen jalka oli huonona eli kun tassu käännettiin "ylösalaisin", niin se jäi myös siihen eli Inka ei itse korjannut jalan asentoa oikeaksi. Sitten Inkalle annettiin pieni rauhoituspölläys, jotta hillitöntä ELL-kammoa poteva potilas saatiin kunnolla röngtenpöydälle. Mummelin selkä kuvattiin siis kokonaan ja kuvia taidettiin ottaa puolenkymmentä. Niistä ei löytynyt kuitenkaan mitään. Otettiin myös tulehdusarvot, jotka olivat normaalin ylärajoissa eli sielläkään ei mitään. Kuitenkin nuo oireet viittaa johonkin hermostolliseen vammaan/vaivaan, mutta jos selkäytimessä on jotain vialla, niin sitä ei näin tavallisella ELL:llä pystytä täällä tutkimaan. Eli se, mikä perimmäinen syy Inkan oireisiin on, jäi edelleen arvoitukseksi. Mahdollista rappeumaako vai mitä?

Joka tapauksessa Inkkis sai antibioottikuurin ja kipulääkettä sekä lepoa. Lisäksi laitan sille ruokaan B-vitamiinia. Nyt seurataan kärsivällisesti, mihin suuntaan mummelin tila alkaa kääntymään seuraavan viikon aikana ja mietitään sitten jatkohoitoa. Tällä hetkellä se on kovin surkea... Toki päivällinen ELL-reissu ja rauhoitus vaativat veronsa, vaikka rauhoitteesta Inka heräsi jo ELL:llä täysin ja kömpi jaloilleen itse. Mutta tuntuu vaan niin pahalle katsoa koiraa... Miten se voikaan vanheta muutamassa päivässä noin paljon? :'o( Vielä viikko sitten 100-lasissa täysillä porhaltava rautarouva on nyt niin apaattinen ja tuijottaa yhteen kohtaan omissa maailmoissaan. Seisoessa takaosa alkaa painumaan kasaan ja valahtaa siitä sitten makuulleen. Onneksi kuitenkin pystyy pissaamaan ja kakkimaan eli tarpeiden teko onnistuu ja ruokakin maistuu.

Eli peukkuja Inkkikselle tarvitaan edelleen! En vaan olisi viikko sitten osannut odottaa tällaista, kun Vaarihan meillä on se oikeasti "vanha" koira... :o( Tsemppiä Inka-pieni, me kaikki niin toivotaan, että saadaan vielä katsella sinun iloisesti heiluvaa häntää ja sitä pilkettä takaisin sinne silmäkulmaan!