Illalla jälleen Paavolaan tokottelemaan. Aloitettiin paikkamakuulla muiden kanssa ja siinä ei edelleenkään ongelmaa - jos hillitöntä pään pyörittelyä ei oteta huomioon... :oP No, pääasia kuitenkin, että pysyy! Sitten taas seuraamista lyhyinä pätkinä ilman namia ja toki palkka, kun meni hyvin. Tauko välissä ja uudelleen, kun pahimmat häiriöt oli hävinny eli oltiin kahdestaan Qoposen kanssa. Mutta juu... Siis en ymmärrä mitä tuon kanssa teen. *huoh* Välillä niiiiin kaunista menoa prikulleen oikeassa paikassa hyvällä kontaktilla ja väliin häipyy aivan omille teilleen. Siis MIKÄ siinä on, että minä en osaa opettaa koirilleni sellaista perusjuttua kuin seuraaminen?? :o( MITÄ minä teen väärin?? Ja en suostu syyttämään koiraa, etteikö siinä olisi kapasiteettia vaikka mihin, kyllä vika TAAS kerran on siellä remmin toisessa päässä. Käydään nyt lauantaina häpeämässä kehässä silmät päästä ja mietitään talven mittaan koko juttu uusiksi tai luovutaan koko hommasta. Ja BH-koetta ei edes haaveilla tälle vuodelle noilla seuraamisilla... *huoh*

Kotipihassa sitten otettiin vielä pikkuisen agiliitoa, kun sitä me sentään osataan! Tein vain hypyistä ympyrän, jossa oli mukana putki ja keskellä ympyrää sitten pujo. Qiira sai painella hyppyjä tuhatta ja sataa ja väliä vaihdellen otin sen sitten kepeille eri kulmista. Oi, kyllä se pomppuja vaan on kiva katsella ja intoa tuohon hommaan on niin mukavasti. Tulihan se illan päätteeksi hyväkin mieli! =o) Myös Hilippa sai taas loikkia, kun tein niin hullun päätöksen, että ilmoitin sen ensi viikon iltakisoihin. Katotaan kuin mummeli menee yli ½ vuoden totaalisen tauon jälkeen esteitä. Intoahan sillä on, mutta edelleen hypyt on vaikeita. Tosin välillä menee niin hienosti, mutta välillä taas ei. Taidetaan siis reilun viikon kuluttua pitää Hipun viralliset jäähyväiskisat kasvattipäivien kunniaksi... Lapsi astuu sitten kuukauden päästä kisa-areenalle ja katsotaan sitten, meinaako jälkikasvu viettää aikaa 1-luokassa yhtä kauan kuin äippä! ;o)