Lauantaiaamuna ajoissa matkaan yhdessä Tiinan ja Mikon kanssa kohden Torniota. Auton takapaksiin pistettiin kolme eri lauman bc-narttua - Pola, Neppu ja Qiira - ilman mitään ongelmia eli tämän suhteen hienoja koiria! Meidän osalta viikonlopun saldo: Jep, vielä pitää treenata ja paljon. *huoh* Uskomatonta, mutta totta eli me onnistuttiin tempaisemaan Qoposen kanssa kuudelta mahdolliselta radalta kuusi hylkyä!! Joo... Mitähän tähän nyt sitten kertoisi...

Yksittäisinä en enää ratoja muista eli mitä milläkin radalla tapahtui. Ne mentiin kuitenkin mukavan jouhevalla aikataululla kahdella eri radalla. Hylyt tuli pääsääntöisesti siitä, että Qopsu sinkosi jonkin kurvihypyn ohi ja tuli sen sitten väärinpäin takaisin joko yli tai ali. Ja ainakin kaksi hylkyä tuli siitä, että koissuli lopetti pujon kesken ja korjailusta huolimatta sitä ei onnistuttu lopettamaan oikein. Ja jotta kaikki menisi vielä enemmän päin peetä, niin Qiira loikki puomin kontaktit ja myös kerran A:n kontaktin. *ISO huoh*  Lohdutuksena sen verran, että kolme radoista oli ruotsalaisen tuomarin ja ne oli kyllä aika vaativia. Itsestä tuntui, että niissä olisi ollut täysi työ mennä myös Kamin kanssa. Silläköhän ne ruåttalaiset on niin hyviä, kun ne vääntää heti 1-luokista asti 3-luokan ratoja? ;oP

Ja mistäs tämä katastrofi sitten johtui?? Jaa'ah, sen kun tietäis! Treeneissä niin peevelin hyvin kulkenut kiltti pikkukoira villiintyi kirjaimellisesti täysin. Vauhtia ei siis puutu ja akka jäi kuin tikku p**kaan katselemaan perävaloja eli lähti lapasesta. Pujo tökki neljällä radalla vauhdin myötä eli ei kestänyt Qoposen pää pujon loppuun, kun pujottelurytmi "rynni" yli. Ilmeisesti Qiira pääsi kisafiiliksiin musiikin soidessa ja muiden radalla kirmatessa ja päätti olevansa maailman nopein agilitykoira! =o)

Löytyi viikonlopusta toki positiivistakin! Qiira jaksoi kisarupeaman hyvin ja osasi nukkua yön akkuja ladaten vieraassa paikassa. Myös radoilta löytyi paljon hyvää tuloksista huolimatta ja kuudella radalla vain yksi rima tipahti, kun askelrytmi sekosi A:n jälkeen. Samalla totesin, että pikkuinen "pelkää" ampiaisia ja niitä tuolla oli PALJON! Yksi rata meni häneksi ihan puhtaasti ampparin takia, sillä juuri, kun olin menossa Qiin kanssa lähtöön, sen masukarvoissa oli amppari ja tästä pikkukoira sai paniikin. Pyöri ja pyöri ja etsi hädissään ampiaista mahakarvoistaan ja kun viimein lähdettiin (lue: singottiin) radalle, niin ekat 10 estettä taidettiin juosta pakoon ampiaista - molemmat! =o)

Entäs nyt? Myönnetään ensin kiltisti se, että ei, me emme ole vielä kisavalmiita. Opetellaan ohjaamaan ratoja uudelleen nopean koiran mukaan, työstetään kontakteja uudelleen/lisää ja treenataan pujottelua. =o) Kassotaan, kisaammeko marraskuun kotikisoissa vai onko seuraavat startit vasta ensi vuoden puolella. Tähän väliin on tulossa myös Qiiran juoksu. Nyt näyttää, että sen juoksuväli on jäämässä taas tosi lyhyeksi ja tämä tarkoittaa kyllä sitä, että pikkuneidillä on sterilointileikkaus edessä mahdollisesti jo ensi talvena/keväänä. Jatketaan siis treenaamista! :oP

Muutoin reissu oli tosi mukava! Kiitos paljon matkaseuralle eli Tiinalle ja Mikolle. Nyt on vatsalihaksetkin treenattu nauramalla. =oDD Ja molemmille paljon onnea hienoista radoista. Ihan 0-rataa ei irronnut, mutta useampi liippasi niiin läheltä! 

"Jäi hyvä fiilis kisoista!" =oDDD