Hiukka meinasi jännittää Vieremälle ajellessa, että kuinkahan meidän kahden ummikon käy siellä "ammattilaisten" joukossa ja miten meidät otetaan vastaan. Muut kun kuitenkin ovat touhunneet paimennuksen parissa kuka enemmän ja kuka vähemmän. No, rohkeasti vaan mukaan, meni syteen tai saveen! =o)

Qopsukan lisäksi paikalla oli kaksi kelpietä, kolme työlinjaista bortsua ja kaksi katalonianpaimenkoiraa. Ja kyllä minun pikkuinen paimenkoira oli ihan reipas eli ei tarvinnut yhtään meidän hävetä! Ihan yhtä hienosti Qiira teki hommia kuin viimeksikin ja akkakin oli ihan yhtä tumpula - jos ei jopa enemmän! ;oP Rehellisesti sanottuna yleisö sai kyllä parhaimmat naurut minua katsoessa ja Qoposellakin oli välillä melko iso kysymysmerkki pään päällä: "Siis minne sinä menet ja minne nämä pässykät oikein muka pitää viedä?" Eli edelleen akka oli ihan yhtä pihalla ja enempi minusta taisi olla Qoposelle haittaa kuin hyötyä. ;o) *huoh*

Kerettiin ottaa Qiiran kanssa pari treeniä ennenkuin minun oli pakko lähteä jatkamaan matkaa kohden Helsinkiä. Näistä sessioista Qopsu väsähti jo aika kovasti eli tuo on sille rankkaa hommaa, kun toinen keskittyy niin kovasti touhuun. Itseluottamusta sillä saisi olla touhuun enemmän eli oma usko loppuu kesken, jos lampaat jumii esim. aidan viereen. Rohkeus ei vielä riitä mennä yksin niitä ajamaan ja tarvitsee akalta tukea ja apua. Qiiralle pitää siis olla vielä hyvin kevyet ja liikkuvat lampaat, jotta se saa lisää itseluottamusta. Muutamassa kohden se alkoi jopa painua asennossaan matalammaksi, joka koutsimme mukaan on oikein hyvä asia. Ja edelleenkin sen häntä pysyi koko ajan "työmoodissa" eli tavallisesti niin iloisesti pystyssä keikkuva viiri ei tässä hommassa kyllä nouse! :o) Näissä treeneissä Qiira sai lähinnä humputtaa tasapainoa hakien ja loppuun otettiin ihan pieni pätkä kuljetusta niin, että me peruutimme edellä ja Qopsu kuljetti lampaita meille.

Oikein mukava ja antoisa reipas nelituntinen. Ja hyvin meidät otettiin joukkoon mukaan. :o) Helsinkiin ajellessa juttelin vielä pitkän tovin puhelimessa "koutsimme" kanssa. Sovittiin, että Qopsu saa jatkaa uutta harrastustaan ja katsotaan rauhassa mihin suuntaan se alkaa etenemään. Jos kehitystä tapahtuu ja se saa ajan kanssa lisää itsevarmuutta hommaan, niin tiedä mitä tässä vielä keksitään... ;oP Mutta jos näyttää, että sen rahkeet ei kuitenkaan sen pidemmälle riitä, niin sitten olemme iloisia siihen asti saaduista kokemuksista. Sen voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa, että rodunomaista viettiä siltä löytyy paljon. Seuraavan kerran jatkamme sitten parin viikon kuluttua Tupoksella ja tuonne Vieremällekin olemme kuulemma tervetulleita uudelleen! =o)