Joulun aika meni melkein huomaamatta ohi! Meillä laiskoteltiin oikein urakalla ja nautittiin viikon lomasta. Koissujen kanssa maattiin kirjaimellisesti jalat kohti kattoa ja välillä vain potkuroitiin, mutta treenien suhteen ei tehty kerrassaan mitään. Mutta josko tässä pian alkavan Uuden Vuoden kunniaksi sitten ryhdistäydytään... ;oP

Sunnuntai-illan päätteeksi saimme sitten puhelun ELL Ninalta. Hän oli päivystämässä ja soitteli saamiaan Topon verikoetuloksia. Paapastahan otettiin siis laaja verenkuva eli kaikki mahdolliset veriarvot. Ja juu, Nina kysyi heti alkuun vakavana: "Mitäs me nyt tehdään Topon kanssa?" "Jaha, mitäs sieltä sitten löytyi eli Pappa taitaapi olla loppunsa edellä?" Tässä vaiheessa Nina purskahti nauruun: "Ei, Pappa ei ole loppunsa edellä! Näin loistavia veriarvoja en muista nähneeni edes yli 10 vuotta nuoremmilla koirilla!" =oDD Jep, tulosten perusteella meidän veteraanipappa on terve kuin pukki ja mm. sen maksa- ja munuaisarvot ja kilpparit ovat aivan nuoren koiran arvojen tasolla. Niin, voihan siellä jotain "häikkää" jossain olla, mutta tuskin isoja, sillä kyllä jotain noissa veriarvoissa näkyisi.

Päätettiin sitten, että antaahan Topo-vaarin porskuttaa! Ei me lähdetä siitä väkisin sairasta tekemään ja penkomalla penkomaan, että löytyykö jostain jotain. Nina tuumasikin, että Topo voi olla näitä "tervaskantoja", jotka mennä viipottaa täysillä ihan loppuun asti ja sitten vain joku kaunis aamu ne ei vaan enää herää uuteen päivään... Mutta antaa siis pojun tossutella rauhassa niin kauan kuin tassut vaan kantaa ja juhlitaan neljän kuukauden kuluttua nakkikakun kanssa 15 v synttäreitä! Toki Papan kuntoa seurataan koko ajan ja selvästi sen aistit ovat heikentyneet ja tuo varmaankin tekee sen, että Topo tossuttelee usein perässä ja tökkii paljon enempi kuonollaan jalkoihin. Ihan kuin se kokeilisi aina välillä, että olethan edelleen siinä. ;ó) Meijjän pikkuinen Pappa-rakas!