Piiitkästä aikaa - taas melkein 1½ kk edellisestä kerrasta - päästiin lampaille eli vaikka aamulla kotona mittari näytti melkein -20 astetta pakkasta, niin suunnattiin kuitenkin Qopsun kanssa Tupokselle. Perillä pakkasmittari näytti alle -10 astetta, mutta tuuli teki ilmasta aikas vilpoisan. Hhrrr... :o/ Otettiin kuitenkin pari treeniä ja tämähän oli Qopsun neljäs kerta lampailla.

Mutta huoh... Jostain syystä meillä oli taas hirmuinen papanaimuri. Vein Qiiraa ensin hihnassa ja kielsin papanoiden napsimisesta, mutta jostain syystä se vain innostui niistä enemmän. Sitten tehtiinkin niin, että päästin sen irti ja Minna "ohjasi" Qiiran menoa. Yllyttämällä ja kovasti kehuen koissuli alkoikin ihan kivasti pelittämään ja lampaat alkoi kiinnostamaan papanoita enemmän. :o) Näin annettiin sen humputtaa lampailla ja kehuttiin kovasti sen toimia. Tässäkin kyllä oli heti havaittavissa, että jos Qiiralle tuli vaikea tilanne ja se ei tiennyt mitä tehdä, niin nappasi papanoita suuhunsa.

Välillä sitten Qopsu autoon lepäämään ja muiden vuoro. Toiseen sessioon päästin Q:n heti irti ja nyt ohjasin itse sitä sauvalla. Tähän pätkään saatiin kivasti onnistumista. Hyvää minusta Qopsussa on se, että se kiertää kyllä aika mukavan laajasti lampaiden taakse ja pienellä sauvan kopauksella laajentaa kaartaan. Nyt reagoi myös hyvin sauvan ohjaukseen eli sain sillä aika hyvin vaihtamaan suuntaa. Vaivihkaa tuohon myös ujutettiin pieniä kuljetuksia.

Mutta pakkohan se kuitenkin on myöntää, että kaikkiaan hommasta uupuu voima ja varmuus. :o/ Papanoiden popsiminen on puhdasta sijaistoimintaa. Vietti yrittää viedä, mutta kun sitä ei kuitenkaan ole tarpeeksi, niin papanat alkaa kummasti maistumaan. Sinänsä jännää, että kahdella ekalla kerralla tuota papanoiden imurointia ei ollut lainkaan... En tiedä, muuttuisiko meno, jos pääsisimme treenaamaan useammin kuin 1½ kuukauden välein? :o) Minna lupasi kuitenkin, että saamme vielä tulla uudelleen, joten katsotaan. Aikaahan tässä taas kuluu, mutta jos tässä välissä päästäisiin vaikka Annen luona käymään?

Paimenteluiden jälkeen saatiin käydä vielä pikaisesti Minnan hallissa ottamassa vähän agiliitoa. Otin muutaman kerran puomia - ennenkuin se "räjäytettiin" korjausta varten - hihnalla ja vapaana. Nyt vaadin ne 2on-2off-stopit. Kerran lipesi ilman pysäystä, mutta nostin takaisin ja seuraavalla kerralla stoppasi jo hyvin. Puomitreenin lisäksi hypeltiin vähän hallin perällä ja nyt muuten otin ekan kerran 65 cm:n hyppyjä. Ensin pudotti riman pari kertaa, mutta sitten hoksasi, että pitääkin hypätä vähän reilummin ja sen jälkeen ei ongelmaa. Kauniit loikat tuli noillekin hypyille, mutta näyttää siis siltä, että treeneissä olisi hyvä joskus laittaa olosuhteiden salliessa jokunen rima myös sinne 65 cm:iin. Nyt on hypätty aina 60 cm eli viiden sentin korotus yllättäen meinasi hiukan sotkea pikkukoiraa. :o)

Matkan pituudesta huolimatta oikein mukava päivä - kiitos taas kaimalle! Olishan se tietty mukavaa, kun noiden treenien pelkkiin matkoihin ei menisi yhteensä yli neljä tuntia... ;o)