Jälleen Tupokselle paimentamaan eli nyt väliä edelliseen kertaan tuli vain viikko. Tällä kerralla paikalla olikin kaikkiaan kuusi koiraa, joten odottelua tuli aika paljon. Tuo nyt ei haitannut, kun sää oli mitä kaunein - aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja jokunen aste pakkasta. Joten aivan loistava ilma ulkoilla viisi tuntia. :o)

Päästiin kaikki ottamaan kaksi sessiota. Qiira sai jälleen vaan humputella ja sytytellä lampaiden kanssa. Alkuun kakara meinaa ahnehtia hirmuisesti niitä pahuksen papanoita, mutta kun pääsee vauhtiin, niin kummasti alkaa keskittymään lampaisiin. :o) Mutta tässä meidän hommassa on nyt vaan yksi, tai oikeastaan kaksi isoa miinusta. Ensinnäkin MINÄ. *huoh* En osaa yhtään lukea koiraa tai lampaita tuossa hommassa... :o/ Seurauksena se, että olen koko ajan väärässä paikassa tai menossa väärään paikkaan niin, että koira EI voi toimia oikein. Sitten se toinen miinus on Qiira. Sillä ei kuitenkaan ole viettiä tarpeeksi, jotta se kestäisi nuo minun virheet. Eli kun koira ei tiedä mitä tehdä, sen vietti ei riitä ajamaan sitä lampaille, vaan kakka alkaa kiinnostaa enempi. Ja kun minä hermostun sille tuosta kakkojen popsimisesta, niin Qopo ei sitä kestä. *huoh* Lopputulos = mahdoton yhtälö tähän hommaan!

Tämä oli nyt Qiiralle kuudes kerta lampailla. Minnan ohjauksessa pikkuinen flänkkää hienosti ja saivat muutamia ihan pieniä peruskuljetuspätkiäkin aikaiseksi. Minna kun osaa homman ja pystyy auttamaan tuollaistakin epävarmaa koiraa, tosin kovasti kannustaen ja kehuen, mikä sille onkin tärkeää itseluottamuksen saamiseksi. Mutta kuitenkin... Nyt tuntuu, että taidamme "luovuttaa" toistaiseksi suosiolla. Jos katsotaan seuraavaa kertaa Minnan luona sitten "sulan maan" aikana ja annetaan Q:n nyt hiukan kypsytellä ajatusta. On tuo treenimatka kuitenkin sen verran pitkä pelkkään humputteluun ilman, että edistymme yhtään. Jos vaikka varovasti kysymme Annelta, että saadaanko käydä hänen lampaillaan ajatuksena, että MINÄ oppisin lukemaan noita elukoita oikein... ;o)

Niin joo, lopuksi autettiin Minnaa yhden juntturan uuhen keritsemisessä. Hyvin Rouva Lammas pysyi kuosissaan, kun kaikkiaan kolme akkaa roikkui siinä kiinni Minnan keritsiessä. Ja muut Rouvat tutkivat tarkkaan operaatiosta "kotiutuneen" kaverin ja ihailivat sen uutta tukkaa. Keritsemisen jälkeen piipahdettiin Tupoksen ABC:lle kaffelle ja jostain syystä täpötäydessä kahviossa meidän ympärille ilmestyi kummasti tilaa... =oD *nuuh nuuh... bäää!*