Hassua, tiistai-ilta ja agitreenit. Sitä kun on viimeiset 14 vuotta kesäisin ollut torstai-illat Paavolassa agitreenissä ja nyt vanha tyrkätään sinne kahta päivää aikaisemmin, niin johan siinä menee pasmat sekaisin... Noh, tuleepahan nyt koettua tämäkin "ihme". =oD Qiira pääsi ensin treenaamaan ja taidettiin olla ekaa kertaa oikein ryhmäkoulutuksessa mukana. Alla meidän treenirata.

Tää oli hauska! Eka yritin alkua perinteisesti eli koissu lähtöön maahan ja itse puomin kontaktin kohdalle. Siitä koira liikkeelle ja toiselle putkelle leikkaus koiran takaa ja sieltä veto hypylle. Ja kuten arvata saattaa, niin enhän mä mitään sinne ennättäny, kun sukkula kiihdytti vauhtiin... =o) Koutsin kehoituksesta vaihdettiin taktiikkaa, kun ötö kerran pysyy lähdössä. ;o) Hipsin siis valmiiksi puomin toiselle puolelle vastaanottamaan Qiiran putkeen ja kun lähti tulemaan, niin eikun vaan töppöstä toisen eteen! Nyt mun ei tarvinnut leikkailla ja ennätin hienosti tekemään vedon, siitä vippaus yli ja persjätöllä oitis liikkeelle, niin ennätin ohjaamaan myös hypyn 7 ihan kohtuu hyvin. Muuten tämä pätkä meni ihan kivasti. Ainoa meille oikeasti paha kohta oli hyppyjen 7 ja 8 väli eli en ennättänyt millään sinne valssailemaan ym., joten ainoa keino oli vetää ja siitä vipata yli. Mutta kun Qiira ei lähde mun vetoon ja sitten ei saada sylikäännöstä millään onnistumaan... *huoh* Tässä yksi kesän treeniteema kotipihaan. =o)

Qopsun treenien jälkeen käppäiltiin ja kulutettiin aikaa tunnin verran, kunnes oli oman ryhmäni treenien vetovuoro. Ryhmäläiseni ovat jo kokeneita 3-luokan koiria, joille minä en osaa opettaa enää mitään "uusia" kuvioita. Ovat taatusti laukanneet paljon enempi kaikenmaaliman kouluttajien kursseilla ym. kuin minä ja taitavat tuntea siten paremmin nämä uudet "ohjaushienoudet". Niinpä totesinkin heille, että näiden treenien ideana on puhtaasti se, että mie väsään heille hiukka kuvioita ja sit napataan sekkari kauniiseen käteen ja aletaan pohtimaan, että millä ohjaustavalla heidän koirat ko. kuviot nopeiten suorittaa. Millä tyylillä nipistetään ne viimeisetkin sekunnin sadaosat pois. Se lyhimmältä näyttävin ohjausreitti kun ei aina välttämättä ole se kaikkein nopein... ;o)

Yllä sitten kuva ratapätkästä. Joku saattaa siinä havaita jotain tuttua, jos on minun radalla joskus kisannut... ;oP Ne paikat joita testailimme eri tyyleillä olivat alun 1, 2, 3 ja 4 sekä puomilta 5, 6 ja 7. Jokainen varmaan tuosta ne eri tyylit huomaakin. Tällä treenikerralla mukana olikin vain kaksi koiraa, toinen pieni ja toinen iso, mutta nopeita molemmat. Hauska havainto oli, että alun meni pienempi muutaman sekunnin kymmenyksen nopeammin, mutta puomin ja pujon välin isompi ja kokonaisuudessa iso oli hiukan reilun sekunnin nopeampi. Tosi mielenkiintoista "tutkimusta" myös itselle. :o)