Eilen tuli piipahdettua Oulun suunnalla Tupoksessa paimennuksen toimitsijakurssilla ja tänään suuntasin taas Ouluun, nyt ohjelmassa agiliitoa. Cärryn takaloosterissa matkasivat kisoihin Qiira ja Neppu. Kisapaikkana oli Pateniemen urheilukeskuksen jääkiekkokaukalo, jossa oli vielä reunat paikallaan. Katsoin aamulla hiukka järkyttyneenä kisakehään, kun kaukalon toisessa päässä lainehti pieni järvi... Jahans! Tänään pärjää se, joka osaa uida nopeiten! ;o)) Onneksi kisarata kuitenkin sopi hyvin sinne suht kuivalle alueelle. Ja muutenkin onnistuttiin säilymään suht kuivina eli vettä nakkeli ihan vain muutamia pisaroita Nepun kisaamisen aikana.

Mutta Pikku-Qopsu pääsi kuitenkin aloittamaan. Lämppäriesteillä hypättiin pikkuisen, jotta koiruus tajusi, että nyt ollaan agiliitämässä. Kaukalon aita kun oli sen verran korkea, ettei koirat nähneet esteitä ennenkuin lähtöviivalla. :o) Alla muistinvaraisesti piirretty kuva ensimmäisestä radasta. Estevälit ja jotkut kulmat voi olla hiukan pielessä, mutta ei pahasti.

Heti alussa Q meinasi ihan väkisin hakea pujon, mutta korkea-C pelasti tilanteen juuri viime hetkellä. ;oP Kun Qiira sinkosi viimein putkeen, lähdin minä juoksemaan hirmuista kyytiä muuria kohti, jotta ennätin viemään koiran pahasti tyrkyllä olleen puomin ohi - sinne nimittäin kipusi melkoisen moni otus. Keinu oli nyt hyvä eli meni epäröimättä ja hyvä kontakti. Sitten vaan "huristeltiin" aika vaivattomasti eteenpäin eli Q luki kivasti rataa ja irtosi esteille. Putken 17 jälkeen minä ryssin ja pahasti!! :o( Olin ajatellut, että saattelen Qiiran putkeen ja lähetän puomille, jolloin sitten leikkaan loivasti toiselle puolelle. Qiirapa irtosikin toiselta putkelta ja pituudelta niin, että minä jäin kuin täi tervaan eli en kerennytkään minnekään saattelemaan. Oioin menoani kovasti ja sitten mieleen tuli: "Minunhan piti olla tuolla puomin toisella puolella!" ja AIVAN idioottimainen leikkaus juuri, kun Qiira on lähdössä nousemaan puomille, joten pyörähdys ja pois. Ja sitten sohimista ja toinenkin kielto... Joten lopulta 10 vp:llä maaliin. Voi KÄÄPÄ, että sitä on idiootti! Olisin ihan hyvin voinut kipittää puomin toista puolta ja vaihtaa puolen sitten puomin jälkeen. Mutta Qopsu oli bueno!!

Toinen rata olikin ensimmäinen käänteisessä järjestyksessä ja pituus poistui. Oikein mukava! Ja TAAS MINÄ mokasin! *huoh* Nyt kun Qiira pysyy lähdössä - jeee - niin pääsin hienosti vastaanottamaan kakkoshypyn A-osan luokse. Siitä ajatuksena oli sitten hiukan työntää B-osalle ja jatkaa puomille. Niin ajatuksena, mutta mitä tekee tämä täti??? Seistä pänöttää sitten pukkauksensa jälkeen B-osan kohdalla niin, että joutuu kiertämään koko hypyn ja mitä tekee koira? Noudattaa kartturin ohjausta ja liikesuuntaa hyppäämällä muurin! Hyvä Qiira - SE teki juuri sitä mitä käskettiin - ja huono minä. Eli hyl. Jatkettiin sitten rataa ja pikkulikka meni oikein kauniisti. Onneksi hypyn 17 rima tipahti, sillä muuten "0-rata" olisi saattanut masentaa enempikin... ;o)

Qiiran vuoron jälkeen pääsi Neepiläinen asiaan. Sille tuo kaukalossa piilossa olevat esteet oli hiukka huono asia. ;o) Jonkinlainen haju sillä oli siitä, että jossain on esteitä, kun kuulihan se koirien haukuntaa ja käskytystä. Ennen omaa vuoroamme ennätin hyppyyttä sille hiukan lämppärihyppyjä ja niiden luohan Neepi sitten jymähti. "En mie tule sinne valkoiseen laatikkoon, kun TÄÄLLÄ on nämä esteet! Hypätään vielä näitä, jookosta joo??!!" Sain sitten hinattua Neepin kaukalon ovelle ja joo... Koiran silmät rävähti teelautasen kokoisiksi. "Phihii... Esteitä, ou jee HUVIPUISTO!!!" Ja sitten mentiin eli lähtöluvan saatuaan lähti myös lapasesta... Eka radasta ei sitten sen enempää jäänyt jälkipolville kerrottavaa eli tultiin aika pian pois. =oDD

Yllä sitten 2-luokkien toinen rata. Alun kääntö meni hyvin ja A:lla loikka *raps*, sitten pientä säätöä, kun meinasi hakea pujoa, mutta putkeen ja sitten urku auki! Renkaalta otin vastaan, hyvin haki kepit ja pujotteli loppuun, vaikka etenin sivusuunnassa aika paljon väistääkseni muuria. Hyvin kääntyi hypyltä 13 ja puomille tuhatta ja sataa ja loikka *raps*. Keinulla hiukan räpeltäen ja loppukoukerot jostain takaa huitoen. Maalissa huokaisin: "Huh huh, alkaa olla liian kovaa kyytiä näin vanhalle..." Ja virheitäkin taisi tulla melkoisesti. Sitten kuulutus: "Virheetön rata." TÄH!! WHAT!! Siis se mun kuulema *raps* A:lla ja puomilla oli se mitä toivoin ja keinukaan ei mennyt lentokeinuksi. Tuomari huikkasi: "Sun koiralla on hiukan erikoinen tapa ottaa noi kontaktit. Se loikkaa ja pamauttaa sit takaset just sinne kontaktin reunalle." =oDDD Heh heh! Osuma mikä osuma ja eihän se kaunista ollut, mutta nolla mikä nolla!! Ja ku siellä radalla ei muutenkaan kauheesti kupeksittu, niin 0-voitto Neepiläiselle oli totta! Wohoo!

Mutta olipas hurjastelua! Kiitos Tiinalle koissulin lainasta ja nyt vaan alat itse hankkimaan lisää nollia raketille. ;o) Kyllä se sinne 3-luokkaan jo joutais... Qopsu kisaa parin viikon päästä yhden startin Kotkassa mun tuomarointikeikalla ja sit seuraavan kerran kotikisoissa kesäkuussa. Treenataan taas lisää tässä välissä. =oD