Topo-vaari kävi perjantaina ELL:llä ja Sipsi "pääsi" mukaan. Sheltinretkulalle ei tehty muuta kuin laitettiin rokotukset niskaan. Toki sekin oli Diivalle aika järkyttävää eli antoi oikein hyvin aihetta dramaattiselle ilmeilylle ja silmien räpsyttelylle valtaisaa sydämentykytystä unohtamatta. Yllätyksekseni malttoi pysyä hiljaa eli säästyimme kiljumisesitykseltä... =oDD Diiva nimittäin harrastaa tuota kiljumista aina, kun siistin sen takkuja kammalla tai teen jotain muuta. Näitä toimenpiteitä varten nostan sen kodinhoitohuoneen pöydälle ja riittää, että näytän Sipsille kampaa ja siirrän sen parin sentin päähän korvakarvoista, niin kiljunta alkaa... Juu'uh, ei sillä kammalla tarvitse Hänen Armoonsa edes koskea... *huoh*

Mutta sitten vanhaherra syyniin. Möykkyjä siellä, möykkyjä täällä ja myös suuhun on ilmestynyt hiukan ärhäkän näköinen pahkura... :o( Tuo suun patti ei onneksi vuoda - vielä - mutta selkeästi se oli arka ja aika iso. Ilmestynyt sinne aika yllättäen eli en ole sitä huomannut, vaikka silloin tällöin Papan suuhun katselenkin. Se ei kuitenkaan haittaa - vielä - syömistä eli hyvin on ruoka maittanut edelleen. ELL Nina tosin kertoi, että 99%:sti nämä tämän näköiset ja oloiset suun pahkurat ovat pahanlaatuisia kasvaimia ja jos tuota lähetään poistamaan, niin samalla pitäisi poistaa puolet luusta... Annamme siis olla ja mitään näytteitä ei tuosta oteta, sillä mitä me siitä hyodymme? Seurataan sitä nyt koko ajan ja varsinkin sitä, että Pappa pystyy syömään hyvin. Myös takajalkojen välissä nivusessa olevat patit kasvavat melkoista kyytiä ja todennäköisesti ne siellä jo painavat jonnekin ja sen takia Pappa jalkoväliään vahtailee... Samoin rinnassa ja toisessa etusessa olevat patit ovat suurentuneen, mutta noistakaan emme lähde koepaloja ottamaan.

Sydämestä kuului jo selkeää suhinaa, mutta pulssi oli kuitenkin tasainen ja hyvä. Raajoja tutkittaessa todettiin, että todellisuudessa Topon vasen takajalka on halvannut... :o( En ole sitä itse niin ajatellut, kun kuitenkin väliin ihan laukkailee ulkona ja muutenkin liikkuu reippaasti. Tosin olen kyllä huomannut, että takasten liike on mennyt holtittomaksi, mutta että sillä olikin noin selkeä syy... Todettiin tuo siitä, että takajalassa ei ole juurikaan asentotuntoa eli kun tassu käännetään ylösalaisin, niin se myös jää siihen. Ei siis korjaa virheasentoa ollenkaan... :o( Ninan mielestä tuo oli jo aika huolestuttava merkki eli joko takajalat toimii vielä hyvänkin tovin tai sitten voi olla, että jo huomenna pappa ei enää nouse jaloilleen.

Seuraava "operaatio" oli sitten verikokeen ottaminen. Operaatio hyvinkin eli meitä oli Vaaria pitämässä kaksi akkaa, kun ELL otti näytteen. Poika pisti "pikkuisen" hanttiin. *huoh* Yllättävän paljon siinä voimaa vielä on, kun tarvis vaatii. ;o) Tuo vastustaminen johtunee jo heikenneistä aisteista eli kamala epävarmuus iskee, että mitä oikein tehdään ja yrittää puolustautua loppuun asti. Näyte kuitenkin saatiin ja muuten veriarvot oli vielä ihan ok, mutta urea-arvo oli niin koholla, että sille olisi kaksi selitystä. Joko Topo ei pissaisi lainkaan eli olisi tukossa tai sitten munuaiset eivät enää toimi kunnolla. Topo pissaa todistetusti ihan normaalisti eli se ei ole tukossa, joten munuaiset krakaa... Nina kertoi, että kun urea-arvo nousee noihin lukemiin, niin yleensä silloin jo melkein 3/4 munuaisista on lopettanut toimimasta kunnolla.

Että tällä pohjalla ja näillä tiedoilla nyt mennään. Mitään radikaalia emme ala tekemään. Nyt joku varmaan pitää minua hirmuisena "eläinrääkkääjänä", kun en ala mitään isompia tekemään... Mutta mitä minä ja Topo siitä hyödymme, että alan ottamaan koepaloja kaikista pallukoista ym.? Saan ehkä tiedon, että juu, pahanlaatuisia ovat tai että hyvänlaatuisia tai jotain... Annamme nyt mietona ja pienenä annoksena Rimadylia lievittämään mahdollista kolotusta takapäässä ja suussa. Isoa annosta emme voi munuaisten takia antaa ja toinen kipulääke veisi pojan kokonaan jalattomaksi. Munuaisten suhteen kevennämme ruokavaliota ja seuraamme juomista ja pissaamista tarkoin. Noin 1½ kuukauden kuluttua - kun Sipsi ja Hippu menevät hampaiden puhdistukseen - otamme kontrolliverinäytteen ja katsotaan muutosta veriarvoissa.

Eletään siis päivä kerrallaan Pappakoiran kanssa. Vointia seurataan koko ajan ja valmistaudutaan väistämättömään. Seurataan koko ajan ja nautitaan niistä pienistä spurteista ja leikkihetkistä Qiiran kanssa pihalla. Seurataan, milloin Pappa tulee ja sanoo, että nyt minä voisin mennä... Minä lupasin sinulle Topo ja lupaukseni pidän! <3 <3