Pitkästä aikaa sain aikaiseksi raahattua itseni ja koiruuden Paavolaan. Lähdettiin katsomaan, että onko kentällä tilaa ja päästäänkö vähän hyppelemään. Olihan siellä populaa ja edellinen porukka oli juuri lopettelemassa treenejään ja esteet kentällä. Huikkasin heille, että ei tartte kerätä kaikkia pois ja menin lämmitelemään pikkukoiraa, joka puhkui intoa, kun näki minne tultiin. :o) Kentällä oli valmiina mukava pätkä ja tätä sitten otimme.

1248201670_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaksi ekaa hyppyä toi aika suoraan tuohon hypylle 3 ja jätin ne kuvasta pois, niin ei mennyt ihan pieneksi tihruksi. :o) Ekana otin putken jälkeisen hyppykuvion niin, että menin muurin ja hypyn välistä puomin puolelle ja siitä pakkovalssilla hyppy 7, välistäveto hypylle 8 ja "kierrä" seuraavalle sekä sylistä vippaus hypylle 10. Jos jäin hypyillä 8 ja 9 ns. sisäkurviin, niin haki kamalasti puomia. Tuo ohjaus toimi, mutta oli jotenkin niiiin kamalan kankeaa, kun välistäveto ei oikein millään meinannut lähteä tuossa toimimaan. Ja jotenkin me ei sitä osata sillain sujuvasti eli pitäis ottaa se nyt tehotreeniin ihan kotipihassa.

Toisena kokeilin sitten niin, että jäin kuviossa kokonaan putken ja hyppyjen väliin. Muurin jälkeiselle hypylle kävin hakemassa riman yli ja peruuttaen taas samalla oikealla kädellä haku hypyn 8 riman yli ja samalla kroppa käänsi koiran väliin. Kun lähti tulemaan hyppyä kahdeksan, niin reippaasti tilaa ja vippaus oikealla kädellä kiertämään hypylle 9. Siitä sitten reippaasti itse muuria kohden hakemaan vastaan hypyltä 10 ja taas sylistä putkeen. Jee! Tämä toimi Qiirale aivan sairaan hyvin, vaikka olin tuossa lähellä esteitä. Kun pidin oman liikkeen hyvänä, niin Qopsu sai kuitenkin tarvittavasti vauhtia ja tilaa tehdä kuvion. Olin tosi tyytyväinen tuohon kokeiluun!!

Muuten pätkä meni ihan ok. Kepeillä huomasin, että kun en lähtenyt liikaa rynnimään mukaan vaan annoin pujotella rauhassa edellä yksin, niin malttoi mennä loppuun asti. Oma ryntäämiseni teki Qoposelle hirmuisen kiireen putkelle ja jätti sitten pari viimeistä väliä tekemättä. Mutta olipas kivaa ja voe jee, että pikkukoiralla oli taas ilmavia ja rentoja loikkia! Josko sillä pikkuhiljaa alkaa tulla rentous touhuun mukaan, kun huomaa, että yksittäiseen riman tiputukseen - joita tosin edelleen saattuu äärimmäisen harvoin, esim. eilen yksi lukuisista toistoista huolimatta - ei maailma kaadu. :o)