Aamusella piippasi puhelin viestiä heti yhdeksältä. Lähettäjänä ELL:mme Nina, joka kyseli, että josko pääsisimme tulemaan aikaisemmin jo kesäkuussa varatulle hampaiden putsauskeikalle. Kyllähän lomalaiset pääsee, joten menoksi. Autoon pakkasin "potilaiden" Hipun ja Sipsin lisäksi myös Topo-vaarin, josta oli puhe ottaa kontrolliverinäyte. Tämä siis tarkoitti sitä, että Qiira jäi yksin kotiin - ensimmäisen kerran 2½ vuotta kestäneen elämänsä aikana! :o)

ELL:llä sitten totesimme, että annetaanhan Papan verinäytteen olla. Viime kerralla se oli jo niin älytöntä tappelemista, joten miksi suotta kiusaamme ukkelia? Suurin todennäköisyys kun on, että siltä pettää takajalat ennen munuaisia, niin ei siihen enää verinäytteitä tarvita. Annetaan ukkelin taapertaa niin kauan, kun sen elämä näyttää vähänkään mielekkäältä ja lasketaan sitten pois Inkan luo. Niinpä Pappa sai sitten hengailla Ninan huoneessa sen aikaa, kun tyttöjä hoidettiin.

Ekana pöydälle pääsi Hilippa. Sen suussa ei mitään isompia ollut ja ikenetkin oli oikein hyvässä kuosissa. Poistettiin sitten vain hammaskivi ja nyt passaa taas hymyillä missikehissä tuomareille. Tuli melkein 9 v mummolle niin sievät ja kauniit hampaat, että ihan kateeksi käy. ;o)

Seuraavaksi sitten Sipsin vuoro ja siellä osasin jo odottaakin huonompia uutisia. Sipsin hampaissa on aina ollut paljon hammaskiveä, jota olen itse koettanut rapsutella vähemmäksi. Lisäksi Sipsi on saanut säännöllisesti Pedigreen "hammaslääkäripurutikkuja" sekä PlaqueOff'ia. Näistä huolimatta sen hengitys haisee aivan hirveälle... :o/ *yök* Hammaskivet sieltä nyt poistettiin ja samalla todettiin selkeää ientulehdusta. Hammaskiven poiston jälkeen paljastui ikävä totuus eli alaleuan etuhampaat heiluu ja huojuu ja ikenet oli kovasti vetäytyneet. Eipä siinä muu auttanut, kuin poistaa hampaita ennenkuin ne kipeytyy kokonaan eli ennemmin harva hymy kuin kipeä suu. :o)

Nyt meillä sitten hymyilee yksi kauniin purukaluston omaava 9 v mummokoira ja alahampaaton 6 v sheltinretkula, jolla muuten on todella nätit hampaat! ;o) Eli Sipsiltä jouduttiin poistamaan peräti neljä alaetuhammasta ja yksi ihan takimmainen poskihammas. Näistä poistoista lähti sitten Kennelliittoon paperi, jonka voimme esittää näytelmäkehässä, jos sinne joskus vielä menemme.

On se vaan hurjaa, kuinka yksilöllistä tuo koirienkin hammaskalusto on! Toisilla se "kestää" mitä vain ja toisilla ei. Syljen eritys ja laatuhan tuohon eniten vaikuttaa ja Sipsillä se nyt vain on sellaista, joka ei ole oikein hyväksi sen hampaille. Noh, nyt meillä sitten opetellaan hampaiden pesu koko akkalaumalle ja lisätään se muun kotihammashuollon joukkoon. 2½ v Qiiran hampaat on niin kauniit ja hohtavan valkoiset, että haluan niiden sellaisena pysyvän. Hipulla on vielä monta näytelmävuotta edessään, joten sillä olisi vielä syytä kauniiseen hymyyn ja Sipsiltä ei haluta enää yhtään hammasta ottaa pois. ;o)

ps. Yksin kotimiehenä ollut Qiira oli pärjännyt ilmeisen hyvin. Vain yhdelle pehmonallelle oli tehty patologisia tutkimuksia, muuten kaikki näytti olevan ok. *niisk* Äipän pikkukoirasta on tullut ISO tyttö... *nyyh*