Tänään päätin ryhdistäytyä tyttöjen kanssa ja suunnattiin oikein Paavolan kentälle treenaamaan. Qiiralle ajatuksena ottaa agia ja treenata samalla sitä lauantain Kuopion kisojen epäonnistunutta kuviota ja Hilippa-äitee pääsi sitten tokoilemaan - piiiitkästä aikaa! =o) Alla kuva Qiiran treenistä.

Katkoviivalla jälleen mallattuna Qiiran reitti pujolle. Hypylle kaksi vein pakkovalssilla ja hypylle kolme sitten "kierrä"-käskyllä ja siitä sylistä kääntäen pujoon. Hyppy 2 meni tosi nätisti eli osaa tuollaisen aloituksen. Sitten alkoi ongelmat... *huoh* Ensin en meinannut saada millään väliin, kunnes tajusin, että tuossa toimii Q:lle parhaiten se "tule"-käsky. Sen siis yhdistää väliin tulemiseen eli estettä ei suoriteta. Ongelmana jatkossa ei ollut kolmoselta kepeille kääntö, vaan se kolmoselle meno! Jostain syystä kaarsi, kaarsi ja kaarsi vaikka kuinka käskytin "tässä, tässä" ja yritin viedä nenästä kiertämään kolmosta. Tuli kyllä sinne hypylle ihan oikein, kun oli ensin käynyt melkein pujossa asti ja äärettömän hyvin sitten kääntyi sylissä vippaamaalla pujoon ja haki sen. Pystyi jopa itse jäämään hypyn väärälle puolelle ja haki pujon. Mutta tuo kurvi - ei ymmärrä ei! Yritin tuohon kolmoselle myös pakkovalssia, mutta kurvaili vielä enemmän eli tuota kuviota treenaamme vielä toistekin! :o)

Hypyn viisi kierrätin putken puolelta, jolloin päästiin samalla treenaamaan Qiiralle niin vaikeaa pimeää putken aloitusta. Nyt sitten ei tökkinyt kertaakaan, vaikka leikkasin samalla tosi voimakkaasti ohjaamaan putken jälkeistä hyppyä. :o) Putken jälkeen tuli sitten se "Kuopion kuvio". Ensin tapahtui juuri sama kuin kisossa eli hyppäsi esteen 8 takaisin. Sitten käytin tuohonkin siivekkeen kiertoon "kierrä"-käskyä ja nakkasin pallolelun palkaksi. Tämän jälkeen oikein näki, kuinka pikkukoiralla lamppu syttyi ja se tajusi idean! =o) Otin kuvion sekä peruuttaen että vasemalla kädellä kääntäen ja molemmat toimi ja pystyin menemään itse esteiden välistä! Jep jep, jotain siis opimme!

Välissä sitten käytiin jokirannassa uimassa, kun Q:lle tuli niin lämmin. Tosin Qopsu ei juurikaan ui, vaan sen mielestä kahlailu on kivaa niin kauan kun tassut yltää pohjaan. :o) Hippu-äippä puolestaan rrrrakastaa ihan vaan uimista ja nauttii pulikoinnista kaikesta sydämestään. Uimareissun jälkeen pääsi sitten äippäkoira pikkuisen hommiin. Meinasi pian 9 v mummokoiran pelihousut vallan revetä, kun sai touhuta. ;o)

Aloitin ihan seuraamisella, jossa koetin nyt hakea Hipulle sopivaa omaa vauhtiani. Pääsääntöisesti Hipun seuruu oli ihan ok eli piti sivusuunnassa paikkansa hyvin, mutta seilasi edestakaisin. Ei varsinaisesti keulinut tai jätättänyt, mutta välillä oli lapa jalkani kohdalla ja välillä pää. Tuo paikka pitäisi siis saada vakiintumaan paremmaksi eli naksukuuri ja lyhyet pätkät. Paikalla käännökset suht kivat ja samoin siirtymiset, ongelmana lähinnä intopomppiminen. :o) Sitten rakennettiin yhdessä ruutu - kiitos Tiina hienoista ruutumerkeistä ;o) - ja laitettiin pikkuiseen kuppiin nami. Eka lähetys ihan läheltä ja menin heti perään palkkaamaan myös kädestä. Tuo ihan sillä, että Hipulle tulisi heti ajatus, että saa namin myös minulta. Toistoja vähän kauempaa ja aina meni iloisesti kupille. Samalla vahvistin myös "ruutu"-sanaa eli aina ennen lähetystä kysyin "Missä ruutu?" Hienosti Hippu alkoi tekemään eli perusasennon jälkeen ottaa kontaktin, kysymisen jälkeen katsoi ruutua ja otti uuden kontaktin odottaen lähetystä. Hieno mummo! Ruudun jälkeen otimme muutamia liikkeestä istumisia ja tämä oli yllättävän hyvin muistissa. Uskoisin, että aika helposti tämä saadaan kisakuntoon. Seuraavaksi ihan sivulla istumista kapula suussa. En siis ottanut varsinaista noutoa, vaan ihan rauhallista kapulan pitämistä sivulla, kun samalla silittelin. Tämä siksi, että eilisen hammasremontin jäljiltä suu voi olla hiukan herkkä ja siksi vain kevyttä pienen kapulan pitoa.

Varsinaiset liikkeiden kokeilut oli tässä. Sen kuitenkin huomasin, että joudumme pakittelemaan ihan kamalasti alkeisiin... *huoh* Olen aikanaan opettanut sille huomaamattani sen, että liikkeistä saa "varastaa". Tällä tarkoitan sitä, että esim. kun pyydän Hipun irrottamaan noutokapulasta, niin se pomppaa samointein ylös tai kun palaan luo sen maatessa tai istuessa, niin hiilaa vastaan, väistää tai jotain. Mummo siis pyrkii tekemään "sinne päin". :o) Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis! =oD

Pähkäsin kotiin ajellessa, että jos koittaisi sitä VOI-luokan 1-tulosta Hilipan eläkepäivien iloksi. Fyysisestihän se on loistavassa kunnossa ja ELL Ninan sanojen mukaan sen ikä näkyy ainoastaan hiukan kuluneissa takahampaissa, muuten menee 2-vuotiaasta kakarasta! :o) EV-luokan koiraa siitä ei taida tulla näiden nykyajan ihanteiden mukaan... Hipulta kun uupuu se bortsuille kuuluva ja niiltä odotettava räjähtävä nopeus. Sieluni silmin näen sen kyllä tekevän liikkeet vakaan harkitsevalla vauhdilla, ehkä jopa laukkaillen, mutta ei se todellakaan tule sinkoamaan. :oP Ja valittettavasti kun siellä tokokehässä ei kysytä, että paljonkos rouvalla on ikää ja kun meillä se ei edes ulospäin näy! Katsellaan nyt, mitä tässä keksitään mummokoiran pään menoksi. Aloitetaan kuitenkin treenaaminen puolitosissaan, niin saa Hippukin vielä touhuta muutakin kuin olla tyttärensä esiliinana agikisoissa. Ja juu, kyllä sitä Q:kin kisauraa on ajatus jatkaa... ;o)