Tulihan se sieltä! =o) Ja bonuksena myös ensimmäinen SM-nolla... Jei!

Reissumme Kemin Junkohalliin ja siellä järjestettävään Kaamosralliin alkoi jo perjantaina. Lieksan suunnalta Pirjo bc-poikien Lennun ja Wallun kanssa sekä Mirva ja Jomppe-sheltti kurvasivat meille jo päivällä ja jatkoimme matkaa kohden pohjoista. Kolme akkaa, neljä koiraa ja miljoona nyssäkkää sopivat mainiosti Cärryyn ja ei kun menoksi. Matkalla tosin Mirva ja Jomppe "tipahtivat" kyydistä Muhoksen paikkeilla. :o) Majapaikassamme Savotan Sannissa olimme sitten hyvissä ajoin illalla ja yöunien jälkeen sitten pirteänä heti aamusta Junkohallille. Ja voi vautsi, että oli hallissa upea alusta!! Muutenhan halli on samanlainen vilpoinen kulpahalli kuin Kajaanin Pallohalli, mutta siinä oli kumirouheella täytetty tekonurmipohja. Ai miten upea alusta niin itselle kuin koiralle ja mikä parasta - puhdas! =o)

Qiiran kisarupeama alkoi Pajarin Tuomon agiradalla ja siitä ei sitten paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa... =oDD Kolme estettä ja hyl eli hyvin alkoi meidän viikonloppu. Alla "noin" kuva radan alusta, kun loppua en kerrassaan enää muista.

Tämä samainen kuvio 3-4-5-6 oli Iisalmessa kesällä ja silloinkin hyllytimme samaan kohtaan eli pujosta putkeen hypyn sijaan. Ei siis olla opittu kerrassaan mitään! =oD Suunnittelin kyllä tuossa, että nyt kun Qiira kestää pujossa sen, että menen edelle, niin siirryn ottamaan sen ikäänkuin vastaan pujolta, josta sitten vain heitän sen hypylle ja putkeen. Mutta joo, saahan sitä suunnitella eli sitten kun menimme radalla, niin tajusin siinä Qiiran pujotellessa parin vimpan kepin kohdalla, että tässä sitä vaan tanotetaan ihailemassa pikkukoiran menoa, kun minun olisi pitänyt olla jo ihan muualla. Joo, en sitten kerennyt kissaa sanoa, kun valkoinen hännänpää jo katosi sinne putkeen. =oP *noloa* Korjauksen jälkeen Qiira sitten vielä sinkosi putkesta uudelleen kepeille eli homma hajosi jo heti alkuunsa niin, että katsoin parhaaksi poistua paikalta. Eka rata siis HYL.

Toinen rata oli sitten Rauno Virran käsialaa. Laitan myöhemmin linkin tälle radalle, kunhan se toivottavasti ilmestyy nettiin muiden Raunon ratojen tavoin. Onpahan enempi totuuden mukainen kuin nämä minun "muisteluyritykset". Samalla analysoin menoamme lisää. Joka tapauksessa tämä rata oli oikein jouheva ja mukava mentävä. Suht sujuvasti piiperrettiin Qoposen kanssa eteenpäin, mutta ihan niin nopealta ei meno tuntunut kuin normaalisti. Taisi pikkukoira vielä hakea tuntumaa alustaan, kun ekalla radalla ei siellä niin kauaa keretty olla. ;o) Puomi oli jälleen aika ruma eli etusilla ihan hintsu kosketus, mutta takasilla sitten reilummin. Tälläkin radalla puomilta lähdettiin jyrkästi vasemmalle eli taisin taas rynniä valssini kanssa hiukka liian lähellä estettä eli hätäilyä taas. A-este tosi nätti ja keinukin Qiiraksi hyvä. Loppupelissä kuitenkin puhtaasti maaliin ja kun startattiin jo toisena radalle, niin sitten alkoi jännääminen, sillä jo ekana mennyt kelpukka oli painellut lujempaa kuin me. Mutta niin vain kävi, että loppupelissä tuloksena 0-rata sijoituksella 2. eli LUVA, SERT ja siirto 3-luokkaan!! Wow Wau!

Eli tulihan se uupuva nolla ja heti tokasta startista. :o) Miun pikkuinen Qoposeni on nyt sitten 3-luokkalainen ja itse asissa vasta toinen omista koiristani, joka on tuonne kuninkuusluokkaan kavunnut. Ja loppupelissä ei me nyt niin kamalan kauaa niitä nollia haettu sitten kun homma alkoi paremmin pelittämään loppukeväästä. Kesäkuun alussa ihan ekat nollat ja nyt 5 kk:n päästä viimeinen. Välissä kuitenkin myös Qiiran kuukauden saikku ja juoksu. Eli ei niin kamalan paha ja meille tavan taapertajille ihan hyvä suoritus. Kiitos pikkuiseni! <3 <3

Lauantaille pääsimme siis kirmaamaan vielä yhden radan ja meidän ekan 3-luokan ratamme. Tämä oli Raunon hyppäri ja onnistuin sössimään sen heti alkukoukeroihin hylyksi. Syylistyin perisyntiini eli seisoa tanotin hypyn edessä ja en antanut koiralle minkäänlaista tilaa suorittaa estettä eli eihän siitä voi tulla muuta kuin HYL... *huoh* Loppurata viidennestä esteestä eteenpäin tykitettiin sitten vauhdilla ja puhtaasti ilman paineita ja mielestäni mentiin ihan sukkelasti. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen radan jälkeen. Kyllä me voidaan noista kolmosenkin koukeroista selvitä ihan huoletta! ;o)

Savotan Sannin kelohonkaisessa "mökissä" nukuttujen yöunien jälkeen takaisin hallille ja uusien haasteiden pariin. Jälleen aloitimme päivän Tuomon ratakuvioilla, josta alla melko sinnepäin kuva.

Alkuun tein kolmoselle pakkovalssin ja uudelleen valssin kautta puomille. Suunnitelmissa oli valssailla myös puomin jälkeen ennen muuria, mutta paljonhan ne taas suunnittelee... ;oP Qiira liukeni nimittäin niin sukkana kontaktilta, että en minä mitään valssia siihen ennättänyt tekemäänkään ja koetin sitten vetää ja nakata koiran muurille. No, meno oli sitten sitä, että Q oli minun jaloissa ja katseli vuoron perään molemmin puolin olkansa yli, että minne mennään ja viimeinkin sitten muurin yli. Sen jälkeen kääntyi ihan väärään suuntaan ja hetken olin jo varma, että nyt menee muurin uudelleen, mutta ihmepelastus ja A:lle. *huoh* A:lta nätti kontakti ja hypyiltä valssilla putkeen. Tässä en ollut tarpeeksi rivakka ja kerkesi heti putkesta tullessaan pyörähtää kerran, mutta jatkettiin edelleen puhtaasti. Putken jälkeen loppu oikein napakkaa menoa ja tuloksena 0-rata!! Sitten jännäsin, että riittikö meillä aika ollenkaan, sillä se puomin jälkeinen kieppuminen vei aikaa aivan rutosti, mutta loppupelissä alitimme ihanneajan hiukan reilulla kolmella sekunnilla eli meidän ihka eka SM-0!! Loppujen lopuksi aikamme riitti neljänteen sijaan ja hävisimme voittaneelle tuulennopealle Zicille 4,8 sekkaa.

Seuraavaan starttiin vaihdoimme kehää ja juoksimme jälleen Raunon radalla, joka oli taas oikein kiva. Tällä radalla minä tein sen taas eli otin Q:n yhdeltä hypyltä vastaan niin, että seisoin itse siellä takana edessä ja en sitten taas älynnyt antaa Qiiralle ollenkaan tilaa. Nyt Q hyppäsi, mutta jarrutti jo ilmassa sillä seurauksella, että heivasi etusillaan riman alas. Keppien suora 90 asteen lähestyminen avokulmasta selvitettiin puhtaasti pienen "maisemalenkin" kautta ja sen jälkeisellä tykityspätkällä otin sitten itse kiellon. Hypyt kaarsivat hieman ja ulkokurvissa oli houkutteleva putki. Tässä jäin jälkeen ja en sitten siellä takana kertonut millään tavoin Qiiralle suuntaa ja se ajautui vauhdissa piiiitkälle yhden hypyn ohi. Sain aikaiseksi vielä toisenkin kiellon, kun olin niin onnettoman myöhässä eräässä valssissa. Paikka oli vielä sellainen, että sen olisi voinut turvallisemmin viedä ilman mitään valssia. Tältä radalta siis tulokseksi 15,75 vp eli hitunen yliaikaa noihin pitkiin kieltoihin. Kolmosessa noita kieltoja kun ei kovin montaa kärsi ottaa ainakaan noin pitkän kaavan kautta. ;o)

Noin kolmen tunnin odotuksen jälkeen ohjelmassa vielä viikonlopun viimeinen startti. Se oli sitten hyppäri ja Tuomon rata. Rataa katsellessa alkoi kyllä olla jo aika väsynyt olo ja kun kiemurat ei ihan helpoimmilta näyttäneet, niin huh huijakkaa! ;o)

Hypyn neljä jälkeiseltä houkuttelevalta putkelta sain kuin sainkin käännettyä Q:n ohi, mutta samalla se sitten meni ohi myös hypystä viisi. :o) Menee kai se, kun kartturi ei kerro ollenkaan koiralle, että mikä seuraava este suoritetaan. *huoh* Joo, hidas mikä hidas! Korjattiin sitten taas maisemalenkin jälkeen hyppy ja tämän takia olin myöhässä pujon ohjauksessa sillä seurauksella, että Qiira kyllä kiersi hienosti ekan kepin, mutta ei taipunut seuraavaan väliin. Pujotteli sitten pätkän välillä väärin ennenkuin sain pois ja uudelleen lähetys ja nyt onnistui. Pujon jälkeen tein jotain ihmeellistä - älkää kysykö mitä - ja sen seurauksena rima alas ja koira menee ihan väärään suuntaan. =oD Kääntyihän se lopulta oikeaan suuntaan ja seuraavaksi suunnitelmani kääntä koira hypyltä 11 putkeen pujon puolelta meni myös ihan häneksi ja jotenkin ihmeellisesti sinkoillen osuttiin kuitenkin oikeaan putken päähän. Suoran putken jälkeen onnistuttiin vielä saamaan okserin rima hiuksen hienolla hipaisulla alas ja loput koukerot jotenkuten virheettä maaliin. Mutta hui kauhiaa, mikä rävellys ja oli tuloskin sen mukainen eli 24,50 vp. Joo, tuo rata ei tuntunut missään vaiheessa hyvältä, vaan oli kaaosta koko matkan! :o)

Mutta sellainen viikonloppu se. Tyytyväinen saa pikkukoiraan olla, kun saldona kaksi nollarataa ja luokkanousu. Ja kun toinen noista nollista on vielä 3-luokasta. Kiva oli kuitenkin todeta, että kyllä me noita 3-luokan kuvioita osataan mennä. Täysillä meidän pitää päästellä ja emme me siitä huolimatta pärjää noille nopeimmille tykeille. Mutta jos oikein sujuvasti onnistutaan menemään, niin ei kai se niin paha ole, jos vain pari sekkaa huipuille hävitään? Tässä vaiheessa kun meillä sitten iskee nämä kartturin ominaisuudet pahasti hidastavina tekijöinä vastaan. Mutta ei se meitä haitaa! Nyt naatittaan! =oD