Perinteinen Tamminäyttelyviikonloppu pidettiin pitkästä aikaa kunnon pakkasessa. Lauantaiaamuna, kun ajelin hallille talkoilemaan kehäsihteerin hommiin, auton mittarissa huiteli edelleen noin -25 astetta. Sisällä toki oli ihan siedettävät olosuhteet, kun pukeutui oikein. :o) Itselle vaan sattui "moka", kun unohdin styroksipalan kotiin. Olin suunnitellut laittavani sen jalkojen alle, kun istun paikallani reilut viisi tuntia kirjoittamassa arvosteluja. Joten niinhän siinä kävi, että kun kehä aikanaan hiukan kolmen jälkeen loppui, niin minulla oli jalkoina pökkelöt, joista uupui varpaat. Pikaisella visiitillä kotona - ennen iltahukia agilityn parissa - sain onneksi uunia vasten sulateltua varpaani, jotka riemukseni olivat edelleen elossa. =oP

Illalla sitten olivat vuorossa perinteiset agilitykisat. 3- ja 1-luokkien aikana puuhastelin toimistossa ja välissä kävin kipaisemassa radan Neppulaisen kanssa. Kovin kummoisia tavoitteita ei ollut, kun rataa katselin... Varsinkin kun Neepillä oli hiukan virtaa patoutunut useamman päivän paukkupakkasjakson ainana. Radan profiili oli todella nopea ja suoralinjainen, joten vauhtia tulisi olemaan ihan kiitettävästi. Alla hahmotelma radasta muistinvaraisesti raapustettuna.

Alun kääntöä väliin epäilin kovasti, mutta ilokseni Nee kääntyikin ihan mallikkaasti ja sinkosi vauhdilla kohti puomia. Minä kipitin perässä sen kun koivista pääsin ja toivoin, että stoppi pitää tai raketti sinkoaa renkaalle. Ja pitihän se! Aivan loisto kontakti, josta kivasti sylistä nakkaamaalla hypyn kautta putkeen. Hypyn 8 otin vastaan ja kääntö renkaalle ja miun MOKA!! >:o/ Rengas kolisi, kun Neppu tuli siihen hiukan vinosti ja en tajunnut sen hidastavan ja sotkevan kiiturin rytmiä niin, ettei se lukinnutkaan seuraavaa hyppyä ja jätin sitten ohjauksen vajaaksi ja Nee sukelsi perääni. Plaah eli ihan turha kielto. Askel pidemmälle, niin Neppu olisi kerennyt lukita hypyn. Noh, vaaarovainen korjaus esteiden välissä, ettei vaan nappaa väärää estettä ja uudelleen vauhtiin. A:lle taas aivan huippu hieno kontakti ja kepeille tyrkkäys. Sitten alkoi se mun "kauhubaana"... =8o/  Kipitin niin lujaa kuin ikinä kintuistani pääsin ja Nee oli bueno! Se LÄHTI mun vetoihin mukaan, vaikka samalla menin sitä kohti ja molempien hyppyjen 18 ja 19 takaakierrot onnistui aikaste hienosti! Toki Nee hidasti kovasti vauhtia ja kysyi suuntaa, MUTTA se kääntyi molemmat vippaukset kerralla oikeaan suuntaan läheltä hyppyä! Jeee!!! Eli tuloksena vain 5 vp siitä yhdestä turhasta kiellosta. Ajassa hävittiin voittaneelle noin 2½ sekkaa ja ilman tuota kieltoa se olisi alittunut. Hitsit on se nopee ja upee!! <3 <3

1-luokassa kisauran avasi myös Qiiran Rape-velkku (BH TK2 W. Locke). :o) Rape on aloittanut viime kesänä treenaamisen Rosa-lainaohjaajan kanssa. Parille tuli ekalta radaltaan hylkäys, kun keppien aloitusta ei löytynyt, mutta muuten meno oli todella hienon  näköistä! Uskompa kyllä, että pari ei kauaa 1-luokassa viihdy. ;o) Hienoa hienoa ja kiitos Rosa, että olet antanut Rapelle mahdollisuuden päästä tämän mukavan lajin pariin!

Sunnuntaiaamuna iloksemme pakkasmittari näytti enää alle -20 astetta eli viimeinkin palattiin hiukan inhimillisempiin lukemiin. Hallille suuntasin tällä kerralla Hippu peräloosterissa eli mummo pääsi missilöimään pitkästä aikaa. Tein Hipulle mukavan pesän eli kävin härskisti hakemassa agiesteiden pikkupöydän suojaisaan nurkkaukseen ensiapupisteen viereen ja hyvin vuorattu kevythäkki sen päälle. Näin sain sen irti kylmästä maasta. ;o) Hyvä oli Hippusen siellä makoilla. Sen verran paljon porukkaa hallissa oli, etten saanut Hippua kunnolla juoksutettua ennen kehää ja se näkyi pikkusen liikkeissä. Tuloksena kuitenkin hienosti ROP-veteraani! PN-kehässä nuoremmat meni edelle. Hippu oli mukana kuitenkin myös kasvattajaluokassa. Välillä kävimme sitten kotona mutkan lämmittelemässä ja takaisin isoa kehää odottamaan. Tiesin jo etukäteen, että läpijuoksu sieltä tulee, mutta mukaan haluttiin kuitenkin, kun kerrankin Tamminäyttelyssä sinne pääsin oman koiran kanssa. Hienosti Hippunen kehään ravasi ja liikkuikin jo mielestäni ihan normaalisti. Hetki rivissä napotettiin, lopuksi kiitos ja näkemiin. :o)

Mutta siinäpäs se taas tältä vuodelta oli. Vuoden päästä sitten seuraavan kerran ja katsotaan, että onko mummeli silloin mukana misseilemässä eli osuuko turkki kohdalle vai ei. Qiira ainakin pääsee agikisaamaan, jos vaan on terve. Juoksuthan meillä ei enää ole esteenä... ;o)