Olipas taas keskiviikon kieputus. Eka lenkit meni pipariksi ihan sillä, kun akka ei vaan muistanut, että mihin sitten piti mennä. =oD Juu, vanhuus ja dementia tulee ihan selvästi. Mutta lopuksi pätkä mentiin ihan puhtaasti. Huomiona radalla nyt se, että A:n kontakti meinaa "livahtaa", kun edessä oli vetävänä esteenä putki. Hyvin lähtee tulemaan alas, mutta selkeesti focus oli seuraavassa esteessä eikä kontaktissa. Tuota tarkottava ja vaadittava keskittyminen ko. esteelle.

Alun hypylle kaksi otin pakkovalssilla ja kolmosen kautta lähetys putkeen. Hypyn viisi takaakierto oikealta, hypylle kuusi veto ja vippaus, seiskalta kasille puomin puolelta ja sylistä putkeen. Tuossa sai olla tiukkana, kun niin kovasti haki puomia. :o) Kontaktien jälkeen sujuvaa huristelua putkeen 15, jonka jälkeen kovasti valssailtiin ja hypyn 18 kierto pussin puolelta. Lopuksi saatiin tämä pätkä ihan puhtaasti ja sujuvasti läpi, kun kartturi muisti, että mihin piti mennä! :o)

Toinen pätkä oli hyppäri ja siinä ihmetystä aiheutti pujo. ;oP Jostain syystä ei vaan voinut mennä toiseksi viimeistä väliä!! Lähti menemään, mutta väisti aivan kuin siinä olisi ollut seinä edessä... Neppu kävi välissä hurauttamassa kepit ja ilmeisesti puhkaisi seinän, kun sen jälkeen ongelmaa ei enää ollut. =oDD Muuten tässä ei mitään erikoisempia ja hypyn 13 kierrätykseen ulkokautta ennätin hyvin, kun ennakoin oman lähdön ajoissa hypyn 10 jälkeen. Lopuksi vaikeinta taisi olla kääntyminen hypyltä 15 hypylle 16, kun jäin niin taakse. Oma-aloitteisesti Qiira teki sinnekin takaakierron eli tuumi varmaankin, että eihän tätä nyt suoraan voida mennä... ;o)

Muuten edelleen hypyt plaah... Nyt ne alkaa olla minullekin jo kauhun paikka, kun niin harmittaa tuon koiran puolesta. Pieni osaa vaikka mitä je menee muuten niiiiin hienosti, mutta jotenkin en nyt osaa iloita tuosta, kun niin harmittaa... =o( Toki pieni saa kehuja ja kannustusta paljon ja yrittäähän se, itseasiassa liikaakin. Toinen vaan haluaa olla niin täydellinen tekemisessään - pikku aivovammaiseni. Nyt sitten mietin juttuja ja taidamme laittaa asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Tulevana viikonloppuna kisataan Oulussa ja katsotaan sitten jatkoa uudelleen. Lajia me ei kuitenkaan jätetä eli treenaamme edelleen samalla innolla. Muutetaan vaan tuo treenien tarkoitus eli jätetään ajatus SM-kisoista ja innokkaasta kisaamisesta muille, pudotetaan rimat ihan minimiin ja pidetään hauskaa. Pieni saa paahtaa ja akka opettelee uusia kuvioita ja koettaa kehittyä ohjaajana paremmaksi ja paremmaksi. Koskaanhan tässä lajissa ei ole valmis. :o) Kokeillaan sitten välillä korkeampia hyppyjä ja katsotaan, että aukeaako hyppy jossain vaiheessa vai ollaanko vaan ikuisia treenaajia. :o) Eihän tätä nytkään olla "verenmaku suussa" tehty, mutta olihan meillä pieniä tavoitteita...