Pakkaset paukkuu ja kyllä aamulla meinasi hymy hyytyä, kun mittari näytti sinnillä -37 astetta. Ohjelmassa näyttelyt Tuusniemellä kasvihuoneella.... *hrr* Matkaan kuitenkin suunnattiin Hippu-mummon kanssa ja poimittiin matkalta Tiina ja Neppu seuraksi. Kylmää oli kyyti, kun webasto sanoi työsopparin irti ja auton lämmöt ei nouse millään. Haaleaa puhalteli lämppäristä - p**kle nämä nykyajan taloudelliset dieselit - mutta onneksi ikkunat pysyi sulana. Sukevan seutuvilla masiinan kello sanoi kuitenkin naps ja hetkessä alkoi lämmintä tulla! Jipii! Ilmeisesti polttoaine notkistui sen verran, että webasto sai liekkiä päälle ja syttyi. Webasto ON hyvä vekotin, kun se toimii. Nyt ongelma oli/on se, että tankilla käydessä saat löpöä, jonka suodatettavuus on -32 astetta ja kun pakkanen paukkuu lähempänä -40 astetta, niin hyytyyhän se kama sinne putkiin... Onneksi kuitenkin auto itse on vielä liikkunut eteenpäin. :o)

No, Tuusniemelle siis päästiin ja täytyy sanoa, että yllätys oli iloinen, kun hiekkapohjaisessa kasvihuoneessa oli lämmin! Kauaa ei onneksi tarvinnut odotella, kun päästiin jo kehään. Hilippa oli ainoa mummoluokkalainen ja esiintyi hienosti, joten ERI ja ROP-veteraani. PN-luokassa koiria oli paljon, mutta mummeli roikkui mukana loppuun asti. :o) Kehän pohja ei meille oikein sopinut, kun oli paikoin pehmeää hiekkaa, johon hihnan toinen pää upposi... ;oP Hilippa on nykyään sellainen, että painattaa vetävällä ravilla - kiitos potkurilenkkien - minun edellä ja jos hihna kiristyy, niin kääntyy minua katsomaan ja poikittaa. Tuolla alustalla minä jäpöstelin ja koira ravasi poikittain. ;o) Hienosti kuitenkin mummolle PN3 sijoitus nuorison joukossa. ;o) Tuomarina oli Kornelia Butrimova Liettuasta. 

BC:t oli kehässä viimeisenä rotuna, joten jäimme odottamaan isoa kehää. Kauaa ei tarvinnut onneksi odotella, kun vetskuja jo huhuiltiin kokoontumaan. Nakkelivat koiria kokojärjestyksen ja varovaisesti kyselin, että josko kuitenkin vauhtijärjestykseen, jos ei muuta väliä...? Eteemme tunki vielä muutamia koiria esittäjineen katsoen, että ollaan me niiin isoja tuon rinnalla. Kysyin, että menettekö lujaa ja kovasti kehuttiin, että kyyyllä mennään... Joo, saatiin me sitten Hilipan kanssa ravata melkein puolet siitä ison kehän pitkästä sivusta, kun piti jo pysähtyä odottamaan. >:o( Plaah! Jos se oma ötö ei liiku, niin ei sitä ole häpeä myöntää! *ärrr* No, ei meidän jatkomenestys tuohon kaatunut - P H-L ei ole koskaan Hipusta tykännyt -  mutta sainpahan purnata, pärkkele! =oD

Loppupelissä kuitenkin ihan mukava päivä pakkasesta huolimatta. Nyt on Hilipan misseilyt misseilty tältä vuodelta. Karva alkaa irrota, joten kesä ollaan bikineissä ja touhutaan likkojen kanssa ihan muita juttuja. Syksyllä saattais olla taas mekko missikunnossa, mutta taidamme jättää kehät muille. Palataan asiaan Hipun osalta näissä merkeissä sitten joskus... ;oP