Viikonlopun mittainen SBCAK:n paimennuskurssi Tupoksella. Minäkin olin mukana, kun sain lainakoiraksi kaiman Alfa-kelpien. :o) Huitsin upea kokemus ja loppua kohden Alfa alkoi kuunnella minun käskyjä paremmin ja paremmin. Ja kylmä totuus on, että tuota hommaa ei opi kuin treenaamalla. Siksi iso kiitos Minnalle, että saan harjoitella mummelin kanssa. On paaaaaljon helpompi lähteä kouluttamaan Noitaa, kun itsellä on jonkinlainen haju lajista. :o)

Helteinen viikonloppu pellolla, mutta tällaista lisää kiitos! Tosin vähempikin aurinko riittäisi... ;o) Nyt on pakko myöntää, että akka on koukuttunut lajiin aika pahasti ja alkaa jopa pyyhkimään agikisoja pois kalenterista ja kirjoittaa tilalle "paimennus". Ja eikös ole sen merkki, että ohjaaja on syttynyt paimennukseen, kun autolla ajaessa jokaisen ison pellon kohdalla huokaisee ihastuksesta ja näkee sielunsa silmin sinne ison katraan lampaita ja pari paimenkoiraa... :oDDD