Huoh, läheltä se liippaa, mutta ei... :o( Noh, vuoden päästä ollaan sitten varmasti SM-kisoissa ja sitten sillä tasolla, että meillä on ihan oikeesti realistiset tavoitteet siihen tuplanollaan myös niissä karkeloissa! Nih! =oP

Lauantaina aloitettiin kisaaminen Lieksassa ja päivän teemana oli putken pimeät suuaukot ja pujon avokulmat. Joka radalla niitä oli, mutta viimeisellä sentään pujoon helpommasta takakulmasta. ;o) Kokonaisuutena me sitten napsittiin Qiiran kanssa 3 x HYL., plaah! Qiira ei ollut oikein oma itsensä, kun väliajoilla sen energia meni maa-ampiaisten kyttäämiseen - joo, niitä oli tuolla kisapikalla ja PALJON, joten pörriäskammoisella oli vaikeaa -  ja jos totta puhutaan, niin minun ohjauskin oli aika kökköä... Jotenkin ei vaan lähtenyt, ei sitten millään. Positiivista radoilla oli se, että pujon avokulman syötöt meni nappiin eli se me osataan. Ekalla radalla pujoon tultiin yli 90 asteen kulmassa ja hyvin pieni sen löysi, kun annoin itse hakea, enkä mennyt kikkailemaan mitään. Toisella radalla pujoon syöksyttiin 90 asteen avokulmassa suoralta A-esteeltä hypyn ja muurin kautta. Yhtään en hidastellut tai varmistellut eli täyttä baanaa ja käskytystä perään ja sinne pikkukoira sukelsi aivan oikein! Wau! Hieno pieni! <3

Sunnuntainakaan ei odotukset kovin korkealla olleet, kun ajelin kohti Maaninkaa. Kisapaikalla sitten onneksi asenne parani ja radat oli tosi kivoja! Eka radalla huristeltiin aikas hienosti esteelle 15 asti, joka oli keinu. Siinä Qiira jo lukitsi hyvin edessä olleen putken oikean pään, mutta minä aloin varmistella vieressä olevaa okseria ja vedin sitten koiran sinne putken väärään päähän ja HYL. Voi pärrrsse!!! On sitä vaan tyhymä!! Matkalla olleella okserilla Q löi jalkojaan niin, että haki hiukan hyppyjä loppuradalla... :o/  Ihmeeksi rima ei kuitenkaan tippunut, vaan hypähti vain kannattimillaan. Toinen rata oli hyvin samantyyppinen kuin eka ja nyt skarpattiin loppuun asti eli toistuneesta okserin kilistelystä huolimatta puhtaasti maaliin ja 0-rata! Tällä radalla kartturi uskalsi jopa tehdä suht sujuvan niistosokkarin matkalla... ;oP

Vimppana sitten vielä hyppäri, jossa suora putki aiheutti hauskoja haasteita ennen pujottelua ja sama kikkailutti myös lopussa. :o) Tässä päätin heti alkuun, että en edes yritä ennättää mitään valsseja tekemään sinne putken päähän ennen pujoa, vaan luottoa koiraan eli se ottaa kyllä kepit, vaikka akka jääkin sinne kauas. Ja niinhän se pikkukoira tekikin eli aika nätti suoritus. ;o) Tuon jälkeen jatkettin hyvällä sykkeellä ja mie ennätin ilman vaikeuksia joka paikkaan ohjaamaan, kun Qiira haki hiukan ponnistupaikkoja hypyille. Takaakierroissa ym. tuo ei niinkään tullut esille vaan niillä hypyillä, joihin tultiin suoraan ja pääsin hiukan vedättämään. Joka tapauksessa puhtaasti mentiin kunnes käänsin viimeiselle esteelle ja.... Wrooom! Pikkukoira porhaltaa ohi viimeisen esteen ja hakee sangosta remmin: "Äippäääää, ME oltiin sikahyviä!!" HYL ja Dejavu melkein vuoden takaisista Vaasan kisoista. Plaah, se yksi valssi vielä siihen loppuun, niin tulpa olis ollut siinä...

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta!