Siinä se jälleen yksi vuosi hurahti melkoista haipakkaa eli tuntuu kuin ihan äskettäin olisin miettinyt edellisen vuoden tapahtumia. Tänä vuonna tämä blogi kärsi melkoisen inflaation tekstien suhteen. :o/ Vuosi oli välillä niin kiireinen, että ei vaan taipunut kirjoittelemaan iltaisin mitään, kun kiirettä piti. Yksi iso syy oli tavoitteeni yrittää töiden ohessa opiskella eläintenkouluttajan ammattitutkintoa. Yritykseksi se kuitenkin jäi eli lähijaksojen 14 tuntiset työ-/koulupäivät meni liian raskaiksi ja etäpäivien tehtäviä ei vaan enää ennättänyt tekemään, kun omistakin koirista on huolehdittava. Noh, yritys hyvä kymmenen, mutta pakko oli taipua oman rajallisuuden edessä ja kyllähän sekin on myönnettävä, että ei tässä enää ihan nuoria olla... ;o)

Mutta mitäs meidän koiralauma sai aikaiseksi? Kun aloin miettimään, niin tais tuloksena olla, että ei mitään. :oPP

Hippu: Misseili kaksi virallista näyttely' ROP-veteraanin verran heti alkuvuonna ja kävi edustamassa CoC&VoV-gaalassa. Ikimuistoinen päivä, kiitos Tiina ja Hippunen. Muuta mummeli ei tehnytkään, vaan porskutti reippaasti eteenpäin ja pysyi terveenä.
Sipsi: Rupsu keskittyi tahdittamaan *päy, päy* eloamme *päy, päy* ja pysyi terveenä. :o)
Qiira: Tänä vuonna Qiira keskittyi täysin agilityyn eli sen kanssa ei treenailtu koko vuonna yhtään mitään muuta. :o) Keväällä yritettiin kerätä SM-nollia, mutta ei onnistuttu kovasta yrityksestä huolimatta. Vuoden aikana hyppyongelmat kulkivat mukana, eikä niihin löytynyt apua mistään, vaikka sitä haettiin Helsingistä asti. :o( Välillä kisoissa kaikki meni hienosti ja välillä sitten ei. Treeneissä kesämaassa ongelmaa ei juurikaan ole, ainoastaan okseri on ollut sellainen 'hui kauhistus' -este. Harmittavaa, kun koira olisi teknisesti hyvinkin taitava ja sen kanssa olisi niin kiva kisata.

Sitten Noita, joka marssi laumaamme huhtikuussa sijoituskoirana kaimalta. Pienestä pennusta on kasvanut noin 20 kg painava ja 54 cm korkea koipieläin, 'pieni' bc-narttu. :o) Vuoden aikana Noita on saanut olla kirjaimellisesti lapsi. Se ei ole treenannut vielä oikeastaan mitään... Lampailla käytiin viitisen kertaa ja juu, se on syttynyt paimennukseen. Agilitya se on mennyt luvattoman vähän, mutta ei meillä ole mitään kiirettä. Antaa tuon koipeliinin kasvaa rauhassa ja oppia käyttämään noita jalkojaan ennenkuin aletaan isompia vaatimaan. Niin ja pitää ihan mainita, että vuoden aikana tuosta syliin tunkevasta - se ei aina ymmärrä omaa kokoaan - kakarakoirasta on kasvanut kovin rakas pieni ötökkä... <3

Meidän 10-vuotias mummokoira Hilippa. <3

Qiira-kulta. <3

Noita Nokinenä koipieläin.

Mitäs muuta meillä tapahtui vuoden aikana? Hmmm... Ei kai isompia? Niin joo, kasvattipäivistä eteenpäin joulukuun alkuun meillä majaili Nepun Elmo-poika lauman jatkona. Hieno mies, joka sulautui meidän tyttöporukkaan oikein hienosti. :o) Jonkin verran tokoilimme sen kanssa ja agiakin loikittiin pari kertaa. Lähinnä poika sai lenkkeillä sekä juosta ja rymytä tyttöjen kanssa. Hauska otus.

Elmo miäs! ;o)

Entäs itse... Opin vuoden aikana paljon, vaikka tähän ikään kerenneenä sitä ei enää uskois. ;o) Aloin pikkuhiljaa ajattelemaan myös sitä omaa etua ja omaa iloa ja hetihän siitä saa kuulla kunniansa. Aluksi se masentaa, loukkaa ja v***ttaa, mutta kummasti siitä toipuu. Aloinkin miettimään, että ehkä sitä pikkuhilijaa saa jo näinkin kauan harrastettuaan välillä ajatella itseäänkin ja panostaa omiin koiriin. ;oP Edelleenkin olen valmis laittamaan oman panokseni mukaan yhteiseen hyvään, mutta enää en halua kuulla olevani 'paha ihminen', jos välillä ajattelen itseänikin, nih! 

Ylläolevasta huolimatta vuosi 2010 oli meille hieno! Ja ehkä juuri ylläolevasta johtuen opin paljon uutta ja löysin lisää upeita ystäviä ja oikeaa acennetta rakkaaseen lajiin eli agilityyn! Kiitos mahtaville koutseille ja ystäville! :o)