Tästä se taas lähtee yksi vuosi lisää kohden vastarantaa. Vuoden alusta vaihdan työpaikkaa. ;o) Pulpetti pysyy samana ja samalla avaimella leimaan itseni ensimmäisenä arkiaamulla sisään, mutta työnantajan nimi vaihtuu. Katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan ja ollaanko uuden firman palveluksessa vielä vuoden päästä. Jotenkin olen pessimisti siihen, että mitään muutoksia ei tapahtuisi työrintamalla kaikista vakuutteluista huolimatta... En tiedä, jotenkin väliin tuntuu, että ei haittaisi ja voisihan tässä tehdä jo jotain muutakin... Lyödä kamat kasaan ja vaihtaa maisemaa! =oD

Mutta mitäs uutta ja tavoitetta meidän karvalaumalle? Viime vuoden tavoin, en aseta tällekkään vuodelle mitään varsinaisia tavoitteita. Hippu-mummelille toivon yhden terveen vuoden lisää. Nyt se on turkiton, mutta kunhan uusi mekko kasvaa ja sopiva missikisa osuu kohdalle, niin käydään hauskuttamassa näytelmätuomaria. Edelleen se on rautaisessa kunnossa oleva 10-vuotias babyface, jota luullaan pennuksi. Sen naamasta ei edelleenkään löydy ensimmäistäkään harmaata karvaa... ;oP Sipsillekin tulee keväällä veteraani-ikä täyteen, mutta se tuskin misseilee. Sillä kun on edelleen tapana pudottaa turkki heti, kun uusi on saatu tehtyä eli missikarvassa se on noin viikon kerrallaan ja taas pölisee. Rupsu saa siis keskittyä *päy, päy* olemaan edelleen meidän äänitorvi *päy, päy*. =o)

Nuoriso sitten. Joo, Qiira painii siis edelleen hyppyongelmiensa kanssa... Tämän vuoksi taidan pitää sillä nyt välivuoden agissa tai ainakin NYT tuntuu siltä. Qiira täyttää keväällä vasta 4 vuotta eli sillä on vielä monta harrastusvuotta jäljellä. Jos antaisin sen nyt huilia ilman kisatavoitteita eli likka pääsee silloin tällöin kurvaamaan esteille ja pitämään vaan yllä taitotasoaan. Saa pitää hauskaa ilman paineita. Katsotaan sitten myöhemmin jatkoa ja katsotaan, kasvaako se henkisesti niin, että pääkoppa alkaa kestämään kisatilanteet ja meno vapautuu. :o) Agin jäädessä vähemmälle voisi akka tormistautua sen verran Qopsun kanssa, että alkaa treenaamaan jälleen tokoa pikkulikan mielenvirkistykseksi.

Noita saa sitten puuhastella kaikenlaista, kunhan kesä koittaa. Pääpaino on paimennuksessa ja sitä varten koetan löytää/saada treenipaikan tästä ihan läheltä, jotta edistytään siinä lajissa. Agin suhteen aletaan hiljoksiin opettelemaan lisää esteitä ja kunhan terppatarkit on tehty, niin päästään hyppäämään. Noiden lisäksi oli ajatuksena ensi kesänä kokeilla jälkeä, sillä pikkuneiti on melkoinen nenäeläin. ;o) Eiköhän sille puuhaa keksitä...

Omien lisäksi sovimme Tiinan kanssa projektista: Neppu PiirM-11 agissa. =oDD Eli nyt kun Qiira jää kisatauolle, panostan ihan kunnolla Neppuseen. Neppu kulkee siis mukanani ohjatuissa treeneissä ja kisaan sen kanssa oman budjetin niin salliessa. Pieni tavoite siis saada Neppu vihdoinkin sinne 3-luokkaan. 

Entäs muuta? Jatkan koirien kanssa touhuamista sillä acenteella, jonka opin viime vuonna! ;oP Pidän huolta itsestäni ja omasta jaksamisesta. Myönnän, että päivääkään en enää nuorru, mutta olen tasan tarkkaan niin nuori kuin tunnen itse olevani. Opettelen suodattamaan kuulemiani asioita ja osaan päästään osan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ilman, että matkalle jää mitään kaivertamaan mieltä. Nautin elosta ja olosta ja teen niinkuin hyväksi koen ja tunnen, ilman että minun täytyisi tekemisistäni olla kenellekkään tilivelvollinen ja selityksiä velkaa! Mie menen tässä ja nyt niinkuin hyvältä tuntuu! Nih! :o)