KAO:n paimenkoirakurssin toinen käytäntöpäivä Vieremällä, joten liukumapäivä töistä ja suunta sinne kera Noidan. Siinäpäs se menikin koko aurinkoinen - mutta aivan pirun kylmätuulinen - päivä ulkona seuratessa näppäriä paimenkoiria. Myös Noita pääsi kolmeen otteeseen lampaille ja jouduimmekin toisessa erässä ottamaan sen kanssa pienen "matsin" siitä, kuka määrää... :o/

Noita on niin vahvasti lampaiden lumoissa, että valitettavasti minä olin sille suorastaan ilmaa kentällä. Koira ei nähnyt, eikä kuullut mitään muuta kuin lampaat eli toisin sanoen se juoksi minun "läpi" niin halutessaan. *huoh* Suorastaan masentavaa huomata, että on elänyt melkoisissa toiveunissa kuvitellessaan olevansa muka johtaja tuota koiraa kohtaan. ;oP

Onneksi tähän löytyi tosi helppo korjaus ja mielenkiinnolla odotamme, tarvitseeko se uusia seuraavalla kerralla parin viikon kuluttua. :o) Tämä korjaus oli yksinkertaisesti "lärppä" eli rullalle kääritty paperisäkki, jolla mätkäistiin pari kertaa omaan jalkaan voimakkaan efektin aikaansaamiseksi ja näin saimme ikäänkuin "rikottua" Noidan transsitilan ja korvat löytyivät takaisin. Tämän jälkeen pikkuelukki alkoi taas ottamaan käskyjä ja ohjausta vastaan ja saimme sen kanssa tosi onnistuneita suorituksia.

Wautsi! Onneksi pääsin heti tuollaiseen oppiin ja sain hyvän avun heti alkuun. Noita on syttynyt aika voimakkaasti paimennukseen ja jotta homma saadaan tuon luupään kanssa onnistumaan, niin sen on pakko kuunnella minua. Muuten Nomppis liikkuu hyvin tasaisesti lampailla eli se ei ryntäile turhaan, mutta liikkuu tarvittaessa nopeastikkin säilyttäen kuitenkin sellaisen pehmeän liikkeen. Voi, tulisipa kesä pian, jotta päästään ihan oikeasti tositoimiin tässä(kin) lajissa!