Pääsiäisen kunniaksi suuntasimme Salmen ja Mikon kanssa koirinemme Joensuuhun. Ohjelmassa kaksi päivää agilityä eli Mämmikarkelot ja kaikiaan 6 agistarttia 3-luokan koirakoille. Minun ja Nepun osalta kisat meni niiiin penkin alle kuin vaan mennä voi... :o/ Haluaisin tyystin pyyhkiä koko kisat pois mielestä ja meinasin jättää mainitsematta koko karkelot täälläkään, mutta kai se "pakko" on... ;oP

Perjantaina tuomarina oli Eevaliisa Pohjanen ja radat oli melkoisen haastavia! Siis ne olivat oikein hyvin suoritettavissa ja koirille linjat oikeille esteille aukesivat ihan hyvin, mutta ne piti myös osata ohjata. Ja minä en vain osannut... Jotenkin olin koko ajan koiran edessä, haitolla tai ihan väärässä paikassa, mutta ei vaan osuttu oikeasssa järjestyksessä esteille. Rimojakin kolahteli ihan liian paljon eli se kertoi tosi hyvin minun toivottomasta räpeltämisestä. Lisäksi maneesin pohja on sellainen, että minä vaan "takerrun" siihen, enkä pääse sitäkään vähää liikkeelle kuin normaalisti. *huoh* Eka radalta saatiin rääpittyä tulokseksi 15 vp ja kahdelta muulta tylysti HYL., ei niistä sen enempää.

Lauantain tuomariksi muuttui Sari Mikkilä ja samalla rataprofiilit vaihtuivat tyystin erilaisiksi! Nyt ne oli sellaisia, että mekin voitaisiin saada Nuppusen kanssa tulosta aikaiseksi. =o) Mutta toisin kävi eli NYT iski mukaan uusi - vanha - ongelma eli Neppu alkoi varastaa lähtöjä! AAAARRG! Eka radalla en kerennyt edes toisen esteen kupeelle, kun sukkula sujahti ohi ja jatko meni aivan häneksi. Kun en kerkee mukaan, niin menosta ei vaan tule mitään ja tyhmänä lähden vielä koiran perään ja yritän muka pelastaa jotain! Ja HAH - eihän se onnistu enää tuon raketin vauhdissa!

Toiselle radalle päätin, että jos varastaa, niin joutuu heti pois... MUTTA mitä tämä ääliö tekee?? Neppu varasti ja minä lähdin mukaan! Voi että sitä on tyhmä, eikä osaa pitää päätään... Samointein kun tajusin siellä juostessani, että mitä tein, niin otsaan kasvoi hillitön v***ksen sarvi ja eihän siitä mitään tullut. Onneksi edes jossain välissä tajusin lähteä pois ennenkuin tein lisää hallaa koiralle ja omalle ohjaukselle. Viimeisellä radalla sentään älysin pitää päätökseni ja kun Neppu lähtötilanteessa yhden nousun ja palautuksen jälkeen ei malttanut edelleenkään istua, niin laitoin sille hihnan ja pois. Jos ei kerran mennä silloin kun minä haluan, niin ei mennä ollenkaan! Nih! Poistuessamme pikkukoira käveli selän takana ja vilkuili kentälle vienon "pii pihihii..?" vinkunan säestämänä... ;o) Siinäpähän mietii, että kannattiko, nih!

Eli sellainen Pääsiäinen meillä - ei kerrottavaa jälkipolville. Katsotaan nyt sitten seuraavissa kisoissa, että joudutaanko jatkamaan tätä "heti pihalle" -metodia vai palaako lähtötilanne ruotuun. Treeneissä ei ongelmia ole, mutta eipä Neppu niissä ihan noin kuumana käykkään... ;o)