Kun lauantai meni itsellä tuomaroidessa Lieksan kisoja, niin eihän sitä nyt jaksanut sunnuntaita kotona makoilla, joten nappasin Nepun kyytiin ja suuntasin Ouluun kisaamaan. Kisat pidettiin Pateniemessä, mutta ei suinkaan hiekalla, vaan keinotekonurmella, joten olihan mukavaa - ja puhdasta - menoa. Ohjelmassa kolme starttia, joista kaksi englantilaisen Lee Gibsonin käsialaa ja kolmas Pohjasen Eevaliisan kuvioita. Edellispäivänä kisaamassa olleet tuttavat kehuivat Gibsonin ratoja oikein suoraviivaisiksi juoksuradoiksi, joten sillä ajatuksella mukaan. Mutta juu, ehkä minun käsitys helpoista on sitten hiukan erilainen kuin muiden... :o)

 
Oulu 22.5.2011 3-lk t. Lee Gibson

Eka rata oli Gibsonin hyppäri ja yllä osakuva radan alusta. Minien ja medien menoa seuratessani totesin, että ainakin puolet koirista paukkui pituudelta putkeen. Itselle tuo tuotti harmaita hiuksia, kun se Nuppusen pysyminen siellä lähdössä ei ole 100-varmaa ja tuossa sen olisi pakko pysyä... Mietin pakkovalssia kolmoselle, mutta muutinkin sen väännöksi muurin puolelta. Tämä siksi, että näin saisin paremmin aikaa keretä pujon ohjaukseen. Ja tämä toimikin eli ennätin tekemään niin napakan jarrutuksen, että Neppu kääntyi kuin ajatus pujotteluun. =o) Olin tuosta niiiin yllättynyt, että sittenpä pujon jälkeiset esteet "hukkuivat" ja onnistuimme nappaamaan riman 7 alas. Rytmi ja ohjaus meni tuossa niin sekaisin, että meno oli aika kamalaa, kunnes sain lopulta koiran jatkossa väärälle esteelle eli tuloksena siis hyl. Mutta elukki yllätti, kun kerrankin korvat toimi! 

Oulu 22.5.2011 3-lk t. Eevaliisa Pohjanen

Välissä sitten kipiteltiin Elppin rata ja yllä siitä kuva. Ai että, tää oli jotenkin hauska! Alun putken umpikulmaan Neppu irtosi hyvin eli pääsin nätisti ohjaamaan hypyn neljä ja oikaisemaan puomille. Puomin jälkeen tein itse niiiiin typerän liikkeen, että ei ole toista! Neppu otti hyvän kontaktin ja tein valssin ja jätin sitten pujon ohjauksen ihan liian vajaaksi. Tuossa olisi ollut niiin hyvin tilaa ohjata se kunnolla, että ei ole tosikaan eli ihan itse otin turhan vitosen. Neppu kerkesi pujotella aika monta väliä ennenkuin tajusin ottaa pois ja korjata. Loppurata baanatettiin melkoista haipakkaa ja puhtaasti eli tuloksena harmittavasti 5 vp. Ilman tuota typerää pujon virhettä ja siinä mennyttä aikaa olisimme tot.näk. kolkutelleet palkintopallipaikkaa ja toista sertiä... Elämä on! 

Oulu 22.5.2011 3-lk t. Lee Gibson

Viimeinen rata oli sitten jälleen englantilaisherran tuotos ja perin mielenkiintoinen. Mutta tällä radalla me oltiin Nepun kanssa NIIIIN nohevia, että onnistuimme ensimmäisen 10 esteen aikana haalimaan KUUSI (6) virhettä, joten en edes piirtänyt rataa pidemmälle. :oDD Ja miten se tehdään? Helposti eli kun se ei lähde, niin se EI VAAN lähde! Elikkäs muistaakseni näin: rima kaksi alas, kielto putkelle, kontaktivirhe A:lta, rima viisi alas, muurin palikat ja pituuden viimeinen pala nurin... Arvatkaa ohjasinko Nepun puomin sijasta putkelle? Sinne se olis varmaan mennytkin, mutta varmistin asian ohjaamalla sen sinne eli hyl. Mutta olihan pauketta! Siinä olisi Gibsonilla ollut melkoisen irtonaiset olkapäät, jos olisimme samalla tahdilla jatkaneet loput 10 estettä... :oDD

Että sellaiset kisat. Alla vielä pari kuvaa Nuppusesta kisoissa ja kuten näkyy, kyllä se osaa senkin keinun mennä.

Neppu keinulla. (c) Sari Eskelinen

Kontakti otettu ja keinu maassa. (c) Sari Eskelinen