Pitänee tässä välissä hiukan valoittaa sitä, että missä vaiheessa Noidan agilityura oikein onkaan. Noh, se on aika nopeasti tehty eli se on ihan alussa. :o) Kakarakoira on nyt 16 kk:n ikäinen ja sen agilitytreenit on laskettavissa melkein yhden käden sormin eli sen kanssa ei tosiaankaan ole paljon ahnehdittu. Vuosi sitten kesällä se taisi kotipihassa mennä kerran pari siivekkeiden välistä. Talvella käytiin kerran tai kaksi KSTK:n hallilla, mutta kun sinne tuli pohjalle ennen joulua se sepelipitoinen hiekka, niin sen jälkeen ei ole käynyt kertaakaan. Niin ja kerran Noita on kipittänyt Minnan luona siivekkeiden ympäri ja putkea. 

Nyt keväällä aloitimme toukokuussa agilityn alkeiskurssin Rumiksella, että tulisi kerrankin opeteltua kaikki esteet. Kertoja oli kahdeksan, mutta me taidettiin päästä mukaan neljä kertaa, kun oli aina jotain muuta ohjelmaa. =oP Nyt kesäkuun puolivälissä otettiin ekan kerran ratatreeniä eli mentiin useampaa estettä ja kyllähän tuo viipottaa, kun vaan kertoo minne pitää mennä. Lisäksi Noita osaa tässä vaiheessa pujotella itsenäisesti ja treenejä siihen tarvittiin kaikki viisi, kiitos ohjurien! Lajin suhteen se vaikuttaa siis melkoiselta neropatilta ja hyvä niin, sillä meidän treenimäärä ei tästä taida juurikaan nousta! :o)) 

Paimennuksessa ollaan nyt käyty joitakin kertoja "omilla" lampailla Tuukan luona. Edelleen jatkamme niiden totuttelua ja Noita on liinassa. Nyt tilanne alkaa näyttää jo hyvälle eli vaikka katras välillä pyrähtää kovaan vauhtiin, niin heti pysähdyttyään ne alkavat syömään. Muutama matami siellä läähättää enempi, mutta ei kuitenkaan stressistä, vaan niillä on vaan niin huono kunto! Ne kun eivät ole juuri muuta liikkuneet kuin kävelleet lampolasta pellolle ja takasin. ;o) Kyllähän siinä muuttama juoksuaskel pistää jo puhalluttamaan, aatelkaapa ite!