Siinä se yksi vuosi taas hurahti! Ja meidän blogi jämähti... :oDD On se jännä, miten laiskaksi sitä on vaan tullut, mutta josko Uusi Vuosi toisi tässä suhteessa parannuksen ja koettaisin pitää tätä edes jotenkin ajan tasalla. Ja lupaan yrittää lisäillä ajan kanssa viime vuodelle ainakin tulokset tapahtumista joihin ollaan osallistuttu, jos en jaksa enempää rustailla. Toki suurin osa on jo niin vanhoja, etten muista mitään, mutta kyllä joistain jotain fiiliksiä on kuitenkin mieleen jäänyt. ;o)

Näin vuoden alussahan kovasti kuuluu kirjoitella niitä menneenä vuonna saavutettuja tavoitteita ja asettaa uusia alkavalle vuodelle. No, meillä ei niitä tavoitteita tainnu kovinkaan kamalasti olla... Hipun kanssa oli tarkoitus misseillä uuden mekon turvin ja se me tehtiin! Hirmuinen 15 näytelmän turnee, joiden ilmoittautumismaksuihin upposi huimat 100 euroa eli 10 v mummon kanssa on kiva misseillä. ;o) Yksi näyttely ahnehdittiin liian aikaisin eli Hipulla ei ollut karvaa ja tuloksena pelkkä sininen nauha ja ulos käden puristuksella. Sitten kasvatettiin turkkia pari kuukautta, uusi yritys ja tuloksena 14 x SA ja joka kerta sijoitus PN-luokassa. Näistä 9 x ROP ja 13 x ROP-vet sekä "kaupanpäälle" vielä sijoitukset RYP2, RYP3, RYP4, BIS1-vet, BIS3-vet... Ei paha! ;o)

Sipsi ja Qiira meillä viettivät iloista seurakoiran elämää. Sipsi jatkoi vanhaan tyyliin eli karva tulee ja menee, ei sitä jouda päällään pitämään eli ei näytelmäkehiä sheltille. ;o) Qiira piti melkolailla välivuoden aksassa ja kävi vain muutaman kerran esteillä humputtelemassa. Syksyn piirinmestiksiin sen ilmoitin tyylillä lahjattomat treenaa ja se näkyi eli eka rata meni pikkukoiran kaahatessa 100-lasissa sinen sun tänne. Hypärille ei sitten edes lähdetty, kun Herkkiksellä oli eka radalla niiiin kivaa. En halunnut pilata sen fiilistä. =o) Muuten Qiira ei isoja harrastusmielessä touhunnut, mutta kovin tyytyväiseltä elämäänsähän tuo kuitenkin vaikuttaa...

Noita treenaili paimennusta - aivan liian vähän - sen, minkä minun "pörssi" kesti treenimatkoja Tupokselle. Kesän mittaan meno kuitenkin oli sellaista, että uskalsin ilmoittaa sen syksylle kisoihin, vaikka tiesin ettei hakukaaret oikein kanna. No, ei ne kantaneet riittävästi, joten emme päässeet alkua pidemmälle. :oP Sinänsä harmi, koska muuten Noita olisi uskoakseni voinut radan selvittääkin... Aksa aloiteltiin kunnolla vasta keväällä toukokuussa eli ilmoittauduttiin oikein alkeiskurssille, mutta se tais jäädä vähän kesken. Joitakin ratapätkiä muka mentiin ja elokuussa kisoihin! Juu, koira oli tuota ekaa kisaa ennen tainnut kerran mennä enemmän kuin 10 estettä peräkkäin radalla! Hullun hommaa, mutta mitäs sitten, mie en ihan niiiiin vakavasti jaksa tätä lajia ottaa. =oD Loppuvuoden aikana kisattiin sitten parisenkymmentä starttia ja yhtään nollaa ei saatu, mutta sitäkin useampi sairaan makee vitska tai hyl. Pienestä kiinni eli luonnonlahjakkuus lajiin ja mitä jo olisikaan, jos olisi jollain "tosikolla"...? ;o) 

Neppu oli sitten minun kisakoiranani vuoden ajan. Keväällä asetettiin tavoitteet 2-luokassa, että Neppu olisi Piirinmestari syksyllä, mutta ei sitten päästy koko kisoihin... :o( Minun tuurilla Neppu teloi jalkansa juuri ennen kisoja ja oli sitten saikulla. Eli kyllä me vuoden aikana sinne 3-luokkaan päästiin ja kaupanpäälle saatiin vielä pari SERT-A:ta, joten AVA olis enää yhden päässä. Niitä ylimääräisiä nollia ei saatu eli aina kun suhari sinkosi nollalla maaliin, seisoimme palkintopallilla SERT-ruusuke kädessä. Mitä sitä suotta niitä ylimääräisiä tekemään... ;o)

Mutta mikä tärkeintä, pystyttiin terveinä sekä ihmiset että koirat. Mitään isompaa meidän ei tarvinnut omien kanssa ELL:llä käydä, muuta kuin rokotuksia uusimassa. Elikkäs siis kaikkiaan ihan kiva vuosi. Akka ite eleli ja meni niinkun tahtoi omalla acenteella.

Alkaneelle vuodelle me ei edelleenkään isoja mietitä ja mielitä. Toivon hartaasti, että Hippu saa syksyllä viettää reippaana 12 v synttäreitään ja Sipsi porskuttaa sen mukana. Kuntonsa ja fiilistensä mukaan Hilippa saattaa misseillä tänäkin vuonna jonkun näytelmät, mutta tuskin niin paljon kuin viime vuonna. Qiira on edelleen arvoitus eli hyvin tot.näk. se jatkaa eloaan samoissa merkeissä kuin viime vuoden. Tosin käynemme sen kanssa nyt talvella hallilla jonkusen kerran katsomassa tuntemuksia ja jos tykkää, niin mennä saapi enempikin. Noidan kanssa sitten aksaillaan ja toki toivotaan, että niitä nolliakin tulisi... ;o) Tosin nyt voidaan sanoa, että ollaan me treenattukin toisin kuin syksyllä. Ja tietty kesällä paimennetaan ja sitä varten meidän koivikkoon tulee keväällä jokunen lammas eli eiköhän ensi kesänä sekin perusrata ole sitten totta, hope so! Neppu puolestaan treenailee alkutalven ja huhtikuun lopulta rynnistämme sitten takaisin kisakentille tavoittelemaan sitä uupuvaa SERT-A:ta... ;o)

Että eiköhän sitä näillä lähdetä? Katellaan mitä muuta vuosi tuo tullessaan. =o)