Suunnattiin Tarjan kanssa pellolle tekemään jäljet pennuille - Qiiralle ja velkkupoika Rapelle. Tallattiin molemmille reilut 20 m pitkät jäljet aika pitkään heinikkoon eli kovasti oli jo nurmi kasvanut tuollakin kesantopellolla ilman mitään lannoitteita. Ei siis ahnehdittu jäljen pituuden kanssa, kun olosuhteet oli hiukan vaikeammat kuin aiemmin.

Qirppana pääsi ensin omalle jäljelleen ja puksutti sen taas läpi kuin juna! :o) Nyt meinasi olla vauhtiakin, joten jarrutin ihan reippaasti menoa, jotta huolellisuus säilyy. Kerran kakara vilkaisi minua, kun kiristin liinaa jarruttaessa, mutta sen jälkeen jatkoi oikein intensiivisesti menoa. Ihana! Kunhan en nyt onnistuis ryssimään tätäkin hommaa... :oP Rape paineli myös oman jäljensä oikein mallikkaasti!

Sitten teimme yllärin Hipulle eli esineruutu pellolle. Polettiin kaistale heinikkoon ja sinne viisi esinettä. Tippa-parson kävi ensin ruudussa "leikkimässä" ja lisäämässä sinne myös koiran hajua. Hilippa oli alkuun ihan selvästi ihmeissään: "Hetkinen, mitäs nyt! Pellollahan ajetaan jälkiä, eikä etsitä esineitä..." Pienen alkuhaparoinnin jälkeen lähti kuitenkin syvemmälle ruutuun ja kappas, täällähän on esine! Pontevasti lähti palauttamaan kengänpohjallista, jolla sitten leikittiin oikein innolla. Toisella lähetyksellä sitten taisikin hoksata mitä tehdään ja lähti ihan hyvällä vauhdilla aivan ruudun perälle, josta löytyi punainen hanska! Sen toi hyvin ja vauhdilla ja taas leikittiin. Tosin edelleen ongelmana on tuo, että esine ei millään tahdo tulla loppuun asti minulle käteen, vaan Hippu jää sitä mälläilemään metrin päähän. Houkuttelemalla tulee sitten niin lähelle, että päästään leikkimään.

Lähetin likan vielä kerran ruutuun ja alkumutkan jäkeen lähti taas perälle, josta löytyi pikkuinen sukka! Jälleen lähti hyvin tuomaan, mutta matkalla oli puukalikka, jonka hajun nappasi ja sukka putosi... :o/ Ilmeisesti kävi merkkaamassa kalikan, mutta palasi sitten sukan luo ja pikkasen siinä homma "unohtui"... Toi kuitenkin apujen turvin sukan pois. Tehtiin loppuun sitten niin, että otin Hipun kiinni ja Tarja kävi nakkelemassa ruudussa vielä paria esinettä, jotta pimu oikein innostui: "Niitähän on tuolla vielä!" Lähetin sitten vielä hakemaan yhden, jonka hakikin erittäin suoraviivaisesti ja heti, kun nappasi esineen suuhunsa lähdin painelemaan autolle, jotta Hipulle tuli todella kiire tuoda esine! Sen se saikin sitten ylpeänä viedä autoon asti.

Hipulla on ollut hiukan ongelmana tuo palauttaminen esineen löydyttyä eli se ei tule aivan suoraviivaisesti ja vauhdilla minun luo. Nyt sitä ollaan kyllä saatu parannettua ja palautusvauhti alkaa olla jo ihan mukava. :o) Vielä kun saataisiin ne esineen minun käteen asti... *huoh*

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä metsään sen verran, että pennut saivat käydä leikkimässä keskenään. Lystiä näkyi olevan. Ja kotiin päästiin juuri ennenkuin alkoi satamaan vettä... :oP