Mietin jo alkuillasta hetken, että mitteehän sitä puuhailisi tälle illalle... Soittelin muissa asioissa Tarjalle ja kun kuulin, että he olivat juuri menossa porukalla jäljestämään ja keli olisi suotuisa myös esine-etsinnälle, niin ei muuta kuin kamat kasaan ja metsään! :oP

Alkajaisiksi kävin tallaamassa jäljen Qiiralle. Maasto oli paikoin aika hankalaa ja tuuli pyöritti rinnekohdassa melkoisesti. Lisäksi näin selkeästi jäljistä, että alueella oli aika vasta - päivällä? - pyörinyt ilmeisesti marjastajia. Pituutta jäljelle tuli arviolta reilut 250 metriä, ei välimakkaroita ja neljä kapulaa, joiden alla namipurkit sekä lopussa pussissa isompi nakkipalkka. Noh, rohkea rokan syö ja taas nähdään, että missä sitä oikein mennään tuon 5½-kuisen naperon kanssa. :o) Qiiran jälki sai sitten muhia sen aikaa, kun velkkupoika Rape ajoi vastaavanlaisen oman jälkensä. Ja hienosti kyllä meni Rapella! Huippua!

Qiiran jälki oli noin ½ tuntia vanha, kun lähdettiin hommiin. Imu ja into jäljelle on kova eli kun laittelen sille liinaa paikalleen ym., niin koko ajan saa pitää kiinni, ettei karkaa liian aikaisin. :o) Toin penikan jäljelle taas eri suunnasta kuin olin tullut sitä tekemään ja hyvin haki aloituksen itse ja hiukan tarkisteltuaan lähti matkaan. Tuon tarkistelun ajan seisoin vain paikoillaan ja huolehdin, ettei liina mene sekaisin eli kakara sai itse ratkaista jäljen suunnan. Annoin mennä pidemmällä liinalla - noin 5 m - ja vauhtia oli huomattavasti enemmän kuin eilen, kun ei tarvitse nakkimurusia napostella matkalla. :o) Pahimmassa tuulikohdassa ajautui hieman sivuun ja meinasi hukata (?) jäljen, jolloin pysähdyin ja taas sai itse ratkoa "ongelman" ja hyvin löysi takaisin. Kapuloilla Qiira hiukan kiertää sivuun, mutta löytää sitten itse. Tulos vain on se, että joka kerta peppu osoitti sinne, minne jälki jatkuisi! *huoh* Rauhassa kuitenkin mutusteltiin herkut namipurkista ja käänsin nenun oikeaan suuntaan ja sitten jatketaan. Ja hienosti mentiin taas loppuun asti! Saipas taas olla tyytyväinen Qirppanaan!

Pohdittiin siinä sitten Tarjan kanssa, että nyt täytyy muistaa ottaa ihan rauhallisesti noiden penskojen kanssa. Molemmat menee nyt niin mukavasti, että ei kannata ahnehtia liikaa ja kyllästyttää niitä koko touhuun. Väliin siis voidaan etsiä esineitä ja treenailla tottista ja sitten taas nenuhommia. Tuohon Qiiran keppien "kiertoon" mietin treeniä eli josko tekisi pellolle vain suoraa, jossa useampi keppi ja itse koettaa "tuoda" lyhyellä liinalla koiran suoraan kapulalle ja oitis "auttaa" sitä kapulalla maahan? Jäljellähän se itse menee maahan, kun odottaa kapulalla purnukasta nakkia. Mutta tämmöisiä sitten pohditaan tähän palaan!

Jälkien ajon jälkeen siirryttiin hiukan eri kohtaan ja merkattiin alue Hipun esineruudulle. Ruutu ei ollut täysleveä, mutta syvyyttä oli riittävästi ja takareuna painui niin, että siellä olevaa koiraa ei etureunasta näkynyt. *hui* Tarja vei esineet sillä aikaa, kun kävin ulkoiluttamassa Hipun. Valmistelut ennen ruutuun menoa tein kuten ennenkin eli muutama esineen nouto metsästä ja leikkiä sillä. Eka lähetys ruutuun tuulen alapuolelta ja Hippu painui aikalailla ulos ruudusta hajujen mukana, mutta hyvin lähti takaisin ruutuun, kun sai hajun esineestä. Nappasi suuhunsa ja hetken empi esine suussa nenä pystyssä ennenkuin lähti tuomaan. Ilmeisesti tuuli toi aika voimakkaasti muidenkin esineiden hajua nenuun, mutta ei kuitenkaan lähtenyt vaihtamaan. :o) Suht reippaasti toi esineen ja sain jopa kopin eli ei tiputtanut!! Leikittiin vähän palkaksi ja maltoin olla antamatta makkaraa. Sitten toinen lähetys ja nyt painui niin taakse, etten nähnyt Hippua ollenkaan. Mutta kuinkas ollakkaan! Sieltä tulee reippaasti esine suussaan ja tämäkin tuli käteen asti!! Ei tosin istu tms. luovuttaessaan, mutta parempi tuokin, kuin räkäisy maahan. Jälleen leikkiä esineellä ja viskeltiin sitä muutaman kerran ruutuun, josta sai hakea ja taas leikittiin. Sitten loppuun sai viedä esineen itse autolle, jossa riisuttiin valjaat ja naposteltiin nakkia. Hyvä treeni Hipullekin!!

Eli niin se vierähti tämäkin ilta PK-treeneissä. ;o) On se vaan tuo harrastus vienyt tämän akan mennessään niin, että 12 vuotta kestänyt lähes joka torstai-iltainen agilitytreenaaminen on vaihtunut tyystin metsissä rymyämiseen. Nii'ih... Aika aikaa kutakin! Toki me edelleenkin myös agiliidetään eli ei noi pihan esteet vain koristeena ole, mutta siitä on nyt tainnut tulla enemmänkin kakkoslaji... :oP