Piiitkästä aikaa tokoilemassa. Sää tosin meinasi tehdä tepposet, kun pakkanen yllättäen kiristyikin yön aikana lupauksista poiketen aika koviin lukemiin... Selvittiin kuitenkin hengissä, kun tunki vaatteita päälle niin, että michelinukkokin jäi toiseksi. :o) Ohjelmassa oli siis tokokoulutusta Lammisen Päivin ohjauksessa eli Päivi tuli Oulusta vetämään koulutusta meille "koulutusohjaajille" kerhomme laskuun. Ajatuksena kiittää viime kesänä kentällä olleita ihmisiä ja motivoida jatkamaa toimintaa myös ensi kesänä, jotta kerhossamme säilyisi edes jonkinasteista tokotoimintaa. Minä pääsin Hennan "paikalle" mukaan ja samalla olen lupautunut auttamaan ensi kesän koulutuksissa. Alunperin minun piti osallistua koulutukseen Hipun kanssa, mutta juoksuisena se sai jäädä kotiin ja Qoponen pääsi tuuraamaan. Ja juu... Qopsun piiitkä tokotauko kyllä näkyi... *huoh* Noloa suorastaan.

Qopsun kanssa otettiin vinkkien toivossa ihan pieniä perusjuttuja eli paikkamakuun lisäksi seuraamista ja jättäviä. Ja vinkkejä saatiin! Paikkamakuun "hääräämiseen" kokeiltiin makupaloja avuksi eli koissu maahan ja siihen eteen + sivuille nakkipalat, joita EI oteta. Niitä ei oteta myöskään onnistuneen treenin jälkeen, vaan minä kerän ne pois ja palkkaan taskusta. Ideana tuossa se, että Qopsun ajatuksille saadaan "kohde" paikkamakuun ajaksi ja sen ei tarvitse touhuta muuta. Heti pienellä harjoituksella näytti, että tuohan voisi toimia, Qiira nimittäin tuijotti herkeämättä minua ja ihan vaan nurkkasilmällä vilkaisi nakkia: "Juu, se ON siinä. Mutta sitä ei saa ottaa. Jos tuijotan äippää, niin se ei ole siinä..." =o)

Seuraamisen meillä ei kuulemma olekkaan niin huonoa kuin mitä minä luulin. =o) Vika on lähinnä siinä, että minä liikun ihan päin p**tä! Eli kävelen ihan liian lujaa ja tämän takia Qopsu joutuu keskittymään minun perässä kipittämiseen, ei seuraamiseen... ;oP Toki kontaktia pitää koko ajan treenata lisää ja panostamme edelleen niihin liikkeelle lähtöihin. Lisäksi Q:lle sopii paremmin se, että lähden liikkeelle samalla, kun annan seuraamiskäskyn. Hipulle pitää sanoa ensin käsky ja sitten vasta liikkeelle. Qopsulle jos teen tuon saman viiveen, niin se kerkee jo tohottaa muuta. *huoh* On se vaikeeta! =oD

Jättävissä seisomisen hiipiminen on nyt vaan harjoituksen puutetta ja sitä, että en ole häivyttänyt käsimerkkiä tarpeeksi hitaasti pois. Ja maahanmenon hitaus on kiinni käskystä. Valitettavasti tuo koira on tarkka äänenpainosta ja lisäksi se "pissiii minua silmään". Päivi sanoi suoraan, että nyt se "äipän pikku hellunen duudeli prinsessa" on kasvanut isoksi ja siltä VOI ja PITÄÄ jo vaatia! =o) Eli minä itse annan sille ihan liikaa periksi ja Q osaa käyttää sitä hyväkseen mennen tullen ja palatessa... *huoh* Ok, myönnän tämän täysin. Tämä sama taitaa nimittäin päteä myös niihin agin lähtöihin...

Mutta kaikkiaan oikein mielenkiintoinen päivä! Kiitos Tiinalle, kun hommasit Päivin tänne. Ja kiitos Päiville, että aukaisit silmäni tuon pikkukoiran suhteen: Se ei ole enää vauva - ainakaan treenikentällä! *pst! On se kotona ja saa tulla äipän syliin! ;o)*