Maneesille jälleen tyttöjen kanssa. Myös tällä kerralla pikkulikka pääsi ensin touhuamaan. Kovin kummoisia en Qirppanalla ottanut eli lähinnä leikittiin ja pidettiin kivaa. Muutama liikkeestä seisominen, jotka onnistuu nyt ihan hienosti. Nätisti siis malttaa seisoa paikallaan pysäytyksen jälkeen. Liikkeestä maahanmeno puolestaan on nyt luvattoman hidas. *huoh* Muutoin kyllä tipahtaa heti maahan, mutta seuraamisen yhteydessä pitää nopeutta saada rutkasti lisää. Välillä taas kovasti leikittiin ja sitten muutama koko maneesin mittainen luoksetulo lelulle eli vauhtia piisasi. :o) Pari hyppyä ja ne menee suht hyvin, hiukan kauemmas vaan saisi jäädä esteestä eli pysähtyy heti esteen taakse seisomaan. Otin sitten pari kertaa ihan vaan hypyn, "seiso" ja lelu palkaksi. Ihan loppuun vielä hidasta seuraamista namien kanssa kontaktia treenaten. Siinä piiperon treenit ja autoon odottamaan.

Äippäkoira puhkui taas intoa, kun pääsi omalle vuorolleen. Tämä kostautuu sitten luvattoman huonona seuraamisena. *huoh* Otinkin sitten seuraamista namien avulla imuttamalla, jotta saatiin edes hiukan tiiviimpää työskentelyä. Sitten seisomisia, joista vain ekalla meinasi pyöriä mukaan, mutta loput meni hienosti. :o) Tässä vaiheessa Tarja toi maneesiin Lisbe-sakemannin ja kylläpäs Hilippa heti huomasi koiran tulon. Selkeästi otti paineen ja rekisteröi koko ajan Lisben tekemiset. Tästä huolimatta otin kaket ihan pitemmältä matkalta ja yllättäen ne meni hyvin eli nousi joka kerta! Hyvä Hippu! Sitten luoksetulon pysäytyksiä ja ilmeisesti paineistumisen takia meni stopit maahan! 8oO Hiottiin toistoja useampia, jotta saatiin oikeat asennot ja pääsin palkkaamaan. Toki väliin muutama suorakin tulo, jotta ei ala liikaa ennakoimaan. Lisäksi hyppyä Lisben lähellä ja pystyi senkin tekemään ihan hyvin, vaikka koko ajan korvat "tutkaavat" toisen tekemisiä. Ja loppuun vielä paikkamakuu rivin keskellä niin, että Lisbe oli vieressä. Hyvin makasi ihan rennon näköisenä, vaikka kävinkin piilossa.

Mutta taas siis todettiin, että Hilipalla on sakemannikammo edelleen ja syvässä onkin. Koskaan se ei tule tuosta varmaan "toipumaan", mutta lohduttavaa on kuitenkin huomata, että pikkukoirassa on niin paljon sisua, että se kykenee tekemään hommia kammostaan huolimatta. Tuleva koe on myös maneesissa ja hyvällä tuurilla paikka on niin pieni, että siellä ei joka puolella kehää ole muita koiria ja ylimääräisiä ihmisiä. Mutta sen näkee sitten. Vielä keretään pari kertaa treenata ja hiottavaa riittää. :o)