Mitähän tuon Qiiran päässä oikein liikkuu?? Vai liikkuukohan siellä yhtään mitään... ;o) Tuli vaan moinen mieleen tänään lenkillä, kun seurasin sen menoa. Reittimme yhdessä kohdassa pyörätien ja ajoväylän erottaa paikoin sellainen kivistä/tiilistä oleva noin 15 cm korkea kaistale ja tuota kohtaa on kaikkiaan jotain puolisen kilometriä. Tämän matkan Ipana kulkee pari metriä tuon kivijutun päällä, stten pari metriä pyörätiellä ja taas muutama metri kivien päällä ja taas alas ja ylös ja alas... Ja koko tämän seilaamisen ajan sillä on erittäin keskittynyt ilme ja voi lähes kuulla sen rallattavan jotain biisiä. En tiedä mikä tuossa touhussa on "ajatuksena", mutta se tuo jotenkin niin elävästi mieleen pikkulapsen joka hyppii kiveltä toiselle ja rallattelee mennessään. =oD Ei sitä vaan voi vakavana katsoa. Isot ovat sitten hoksanneet, että tuossa kohdassa kannattaa jättää nulikkaan "hajurakoa", kun se ei osaa/voi kulkea suoraan...

Niin, metsätreeneissä ei siis käyty, kun talvi on armotta tulossa ja sen myötä pimeys. :o( Eli kun tulin töistä kotiin, puuhasin pakolliset ja lähdin lenkille, niin jo kotiinpäin tullessa oli todella hämärää. *huoh* Jos siis meinaa vielä ennättää treenaamaan jotain metsään, niin olisi pakko päästä lähtemään töistä ajallaan, vaihdettava pikapikaa kamppeet ja samantien menoksi. Ei siis auta läärytä puhelimessa ym., vaan on laitettava heti hösseliksi. Ja täytyypäs taas kaivella koirien huomioheijastinliivit käyttöön kesän jäljiltä.